Lensimme viikko sitten Birminghamiin. Tavarammekin saapuivat perjantaina paikalliseen varastoon. Asunnon etsintä oli sen verran haastavaa, että tartuimme ensimmäiseen asuntoon, joka oli kelvollinen ja jota kukaan ei napannut nenämme edestä. Eilen – kuuden hotelliyön jälkeen – pääsimme vihdoin muuttamaan. Kaikki on vielä ihan sekaisin, mutta tuntuu ihanalta asettua. Väistelemme laatikoita, nukumme siskonpedissä, lapset leikkivät kahdestaan takapihalla ja esikoinen pukeutuu aina tilaisuuden tullen kirppikseltä löytyneeseen Frozen-mekkoon. Täälläkin on sama tunne kuin aina uudessa kodissa: miten tavarat asettuvat paikoilleen, kuinka löydän yöllä vessaan ja miten saamme lähiympäristön haltuun. Tästä se alkaa.
