… eilen aamupäivällä. Paikalla oli aika moni muukin, mutta hyvin ainakin vielä mahtui mukaan kahvittelemaan ja uiskentelemaan.
24/52: Marjaniemen jätskikauden avaus
22/52: Terve taas Kivinokka!
Molemmat lapset olivat eilisaamuna vähän nuhaisia, emmekä uskaltaneet lähettää heitä kouluun ja päiväkotiin. Itsellä onneksi alkaa olla tämän lukuvuoden hommat paketissa, niin pystyin viettämään aikaa lasten kanssa. Lähdimmekin Kivinokkaan katsastamaan, joko Maijan kahvilasta saa tuoreita munkkeja ja jätskiä. Koska en halunnut päästää nuhaneniä uimaan, niin suuntasimme herkuttelun jälkeen uimarannan sijaan Kivinokan “nokkaan” hengailemaan.
Tästä Kivinokan reissusta taisi alkaa kesä… kuten monta kertaa ennenkin.
Hyviä hetkiä
Tuntuu, että olen viime aikoina valittanut liikaa – milloin vanhenemisesta, milloin liian tylsästä arjesta. Oikeasti minulla ja koko pesueella on pääasiassa kivaa. Siksi päätin poimia reilun viikon ajalta muutamia hyviä hetkiä.
Iltapalaksi jätskiä kynttilän valossa kuopuksen syntymäpäivän iltana. Tämänhän voisi toteuttaa myös jonain ihan tavallisena päivänä, jos kaipaa hemmottelua:
Rauhallista muovailua sunnuntaiaamupäivänä:
Viikonloppuna ulkoilua lähipuistossa kirpeässä, mutta ihanan aurinkoisessa säässä:
Koko muu perhe saateltu töihin, kouluun ja päiväkotiin. Oma kahvi- ja lukuhetki ennen päivän töihin ryhtymistä:
Vaikka aamun lähtö olisi vaikea tai takana olisi huonosti nukuttu yö, niin oma mielialani paranee joka kerta, kun pääsemme esikoisen koulumatkalla autoteiden varsilta niityn ja pusikoiden läpi kulkevalle polulle:
Kylpy keskellä päivää:
Tämän myötä hyvää marraskuun ja viikon loppua! Otan jatkossakin lääkkeeksi pimeyteen näitä samoja juttuja: ulkoilua valoisaan aikaan, kun siihen vain on mahdollisuus, kynttilän valoa iltaisin sekä pientä hemmottelua. Ehkä passais sullekin?!
Viikonloppu Lontoossa
Lasten syyslomaviikon lopuksi reissasimme kahdeksi päiväksi Lontooseen. Olimme piipahtaneet siellä pari kertaa aiemminkin, muun muassa ihanassa Kew Gardensissa, mutta emme olleet ehtineet nähdä niin paljoa kuin halusimme. Ja pitihän Lontooseen mennä vielä nyt, kun sinne pääsee kotoa junalla! Emme me tälläkään kertaa ehtineet koluta kuin kourallisen nähtävyyksiä, mutta Regent’s Park, Buckingham Palace sekä Natural History Museum tuli sentään koettua. Lisäksi ehdimme tavata kaurismäkihenkisessä kasvispubissa ystäviä, jotka olivat myös käymässä Lontoossa, ja saunoa sekä yöpyä Lontoon merimieskirkolla. Lapsetkin pääsivät pitkästä aikaa saunaan, kun ikäraja ei ollut se perusbrittiläinen K-16. Väkeä Lontoossa oli välillä liikaakin – etenkin metrossa – eivätkä lapset jaksaneet tutkia museota niin kauaa kuin me aikuiset olisimme halunneet, mutta tällainen viikonlopun irtiotto pimenevän marraskuun aluksi teki kokonaisuudessaan meille kaikille hyvää.
Kuinka aamupäivät kuluvat kotihoidossa?
Kun olemme vieneet esikoisen kouluun, voimme kuopuksen kanssa tehdä ihan mitä huvittaa. Se on ihanaa, kun saa ulkoilla, evästellä tai käydä vaikka kerhossa, uimassa tai kahvilassa keskellä päivää. Säännöllisesti kuitenkin myös hieman rasitun. Tuntuu, että jatkuvasti pitää miettiä, kuinka saamme kotihommat ja kaupassa käynnit hoidettua, ulkoiltua tarpeeksi ja järjestettyä kuopukselle sopivasti aktiviteetteja. Meillä on Lyylin kanssa tiettyjä viikkorutiineita, mutta pääasiassa keksimme päivän ohjelman spontaanisti samana aamuna. Kokosin tähän alle meidän tämän viikon aamupäivätouhut.
Maanantai 13.11.
Olemme jo lähdössä kirjaston loruhetkeen, mutta matkalla kuopus sanoo, että haluaa kotiin. Itsekin olen hieman uupunut edellisen päivän synttärijuhlista sekä nuhaisen katkonaisesta yöstä. Kurvaamme siis pyörällä kohti kotia. Syömme välipalaa ja leikimme synttärilahjoilla.
Tiistai 14.11.
Menemme tavalliseen tiistaiseen tapaan alle kouluikäisten playgroupiin, joka vastaa lähinnä Suomen perhekahviloita tai -kerhoja. Kuopuksella on kolmivuotispäivä, ja käymme sen kunniaksi kerhon jälkeen herkuttelemassa jätskibaarissa.
Keskiviikko 15.11.
Käymme postissa ja kaupassa. Pyräilemme sitten leikkipuistoon leikkimään ja syömään eväitä.
Torstai 16.11.
Aamu on kauniin aurinkoinen. Menemme yhteen lähileikkipuistoista. Melko pian kuopus väsähtää ja haluaa kotiin. Teemme omaan pihaan puutarhakahvilan. Yritän houkutella Lyyliä jäämään ulos, mutta kolmevuotiaan jääräpäisyydella hän vaatii lastenohjelmaa.
Perjantai 17.11.
Pyöräilemme viereiseen kaupunginosaan, jossa on perjantaisin playgroup. Käymme matkalla kaupassa. Kuopusta vaivaa nälkäkiukku. Onneksi se menee ohi, kun hän saa vähän välipalaa ennen kerhoa.
Ihana Kew Gardens
Suomalaiset ystävämme ovat kesälomalla Lontoossa. Eks’tempore pyysin Uotille koulusta päivän vapaata ja hyppäsin lasten kanssa junaan. Vietimme ystävien kanssa päivän Lontoon kuninkaallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa (Royal Botanical Gardens, Kew). Rakastan kasvitieteellisiä puutarhoja! Niiden rauhaa, kauneutta ja kasvilajien kirjoa. Kew Gardens oli valtava. Vaikka vietimme puutarhassa useita tunteja, ehdimme nähdä vain pienen siivun kaikesta, mitä puutarha pitää sisällään. Lapsille olisi riittänyt pelkkä valtavien puiden siimeksessä leikkiminen ja evästely, mutta saimme houkuteltua heidät myös kävelyreitille puiden latvojen tasoon, leikkipuistoon sekä mehiläispesää esittävään taideteokseen (The Hive).
Koululainen
Kun muutto Birminghamiin varmistui, selvittelin, millainen koulu- ja päivähoitojärjestelmä täällä oikein on. Jo silloin valkeni, että Uoti menisi suoraan kouluun kesken lukuvuoden. Kun saimme kodin, aloin etsiä hänelle koulupaikkaa. Kovin täyttä tuntui olevan kaikissa lähikouluissa. Lukuisten puhelinsoittojen, sähköpostiviestien sekä kaupungin virkailijoilta saadun avun jälkeen tärppäsi, ja Uoti oli eilen ensimmäistä päivää koulussa. Koulu on reilun kilometrin päässä, mistä me autottomat olemme kovin kiitollisia. Matka sujuu hyvin pyörällä tai kävellen.
Vasta, kun koulupaikka varmistui, aloin jännittää. Viisivuotiaani menee lähes ummikkona yht’äkkiä kouluun! Eilen, ja yhä tänäänkin, minulla on ollut perhosia vatsassa. Hieman samalta tuntui, kun Uoti aloitti päiväkodissa vajaa kaksivuotiaana. Silloin hän itse tosin ei jännittänyt niin paljoa kuin nyt. Ensimmäisenä aamuna tunteet olivat ristiriitaiset kuten kuvista näkyy:
Lyylin kanssa haimme Uotin ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Päivä oli opettajan mukaan sujunut ihan hyvin. Uotin mielestä päivä oli ollut liian pitkä ja äitiä oli tullut ikävä:
Palkintona poljimme lähikaupalle syömään jäätelöt:
Tänä aamuna Uoti ei olisi halunnut lähteä kouluun. Toivottavasti pian helpottaa.
Kevään merkkejä
Jätskiä
