lähiluonto – Emilian pesue

19th October 2018

Viimeinen syksy

Aamu oli kuulas, mutta viileä. Maa oli kuurassa. Aamupalat, pukemiset, aamupesut sun muut sujuivat hyvin, mutta viime hetkellä kuitenkin iski ahdistus ja kiire. Pakkasin eväitä reppuun. Olin luvannut viedä kuopuksen puistoon, kunhan isoveli olisi ensin saateltu kouluun. Patistin lapsia pukemaan ulkovaatteet päälleen. Etenkin esikoinen on jatkuvasti omissa maailmoissaan eikä kuuntele. “Laittaisitko takin kiinni, kiitos” -tyyppiset pyynnöt eivät useinkaan tehoa, vaan häntä pitää mennä hellästi ravistelemaan… tai jos oma pinna on kireällä, turvautua epäkypsään “NYT SE TAKKI KIINNI!!!!” -karjaisuun.

Jo pyörämatkalla kouluun ahdistus hellitti, ja hyvältä tuntui etenkin, kun pääsimme kuopuksen kanssa puistoon saakka. Ihana aurinkoinen syysaamu! Onneksi olin muistanut pakata reppuun myös kameran, ja sain vihdoin otettua syyskuvia. Tämä on meidän viimeinen syksymme täällä, koska tammikuussa on tarkoitus palata Suomeen. Odotan muutosta toisaalta innostuneena, toisaalta haikeana. Juuri tämänkaltaisina päivinä on ihana ottaa tästä Englannin pitkästä syksystä ja Birminghamin kauniista puistoista kaikki ilo irti.

29th March 2017

Antaisin ääneni lapselle

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkoi tänään. Koin yllätyksen, kun aiemmin keväällä postiluukusta kolahti ilmoitus äänioikeudesta. En ollut ajatellut, että voisin äänestää näissä vaaleissa, mutta taisin asua oikeaan aikaan yhä Helsingissä. Harmillisesti lähin äänestyspaikka on Lontoossa. Alun perin suunnittelimme äänestysmatkaa pääkaupunkiin, mutta olimme siellä hieman yli viikko sitten tapaamassa ystäviä, eikä uuteen reissuun tunnu vielä olevan energiaa.

Esikoisen koulussa ja koulumatkoissa on tällä hetkellä tarpeeksi ohjelmaa. Jos kuitenkin suuntaisin vaaliuurnalle, tukisin lapsi- ja perhejärjestöjen Anna ääni lapselle -kampanjaa. Kannatan hyviä peruspalveluja mahdollisimman lähellä. Ne tekevät autottoman lapsiperheen arjesta helpompaa.

Autottomana toivon kuntiin myös hyviä pyöräilymahdollisuuksia ympäri vuoden sekä sujuvaa julkista liikennettä.

Ja mikä tärkeintä, haluan kuntani olevan sellainen, joka turvaa elinmahdollisuutemme tällä planeetalla mahdollisimman pitkään. Sekin on ääni lapsillemme ja heitä seuraaville sukupolville. Siksi äänestäisin ehdokasta ja puoletta, joka on sitoutunut luonnonsuojeluun sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Sopiva ehdokas voisi löytyä vaikka Hiilivapaa Suomi -kampanjan sivuilta.

Valitkaa te ehdokkaanne hyvin – lapsia ja heidän tulevaisuuttaan ajatellen. Jos jostain saan yllättävän energiabuustin ja lähdenkin Lontooseen, itselläni on onneksi useampikin sopiva ehdokas mielessä.

Valokuvat ovat Uotin koulumatkan varrelta. Puolet matkasta saamme pyöräillä vehreää puronvartta pitkin.

13th March 2017

Metsää ja pokemoneja etsimässä

Täällä on viime aikoina ollut todella keväistä. Sisäinen kelloni on ymmällään, kun ihan hiljattain lähdimme Suomen tammikuusta ja nyt olemme päätyneet ilmastoon, jossa jo maaliskuussa tuntuu toukokuulta. Kaipaan keväthankia, mutta samalla olen tästä lämmöstä ja vihertymisestä onnellinen.

Viime viikolla laitoin yhtenä aurinkoisena iltapäivänä Lyylin kantoreppuun päiväunille ja annoin Uotin pelata kännykällä Pokémonia. Unen ja peli-innostuksen voimalla pääsimme helposti hieman kauempaan puistoon, josta löytyy myös metsäisiä osia. Osa puista ja pensaista oli jo hiirenkorvalla, lapset olisivat heitelleet kiviä puroon tuntitolkulla, eväät maistuivat puunrungolla ja mieleni lepäsi metsäisessä ympäristössä.

12th February 2017

Löytöretki lähipuistoon

Aina, kun olen muuttanut uuteen asuinpaikkaan, yksi kiinnostavimmista jutuista on ollut lähiympäristöön tutustuminen. Nytkin ulkoilu tuntuu löytöretkeilyltä. Asumme suuren puiston vieressä. Aluksi jämähdimme aina sen reunalla olevaan leikkipuistoon. Yhtenä iltana lähdin lasten kanssa keskemmälle puistoon. Löysimme sieltä toisen leikkipuiston, skeittipuiston ja hauskoja porraskiviä. Tänään lapset halusivat viedä isin puistoon. Oli hauskaa ja kaunista, eikä kohmeinen sadesää juuri haitannut. Koiranulkoiluttajia lukuun ottamatta paikalliset tuntuvat karttavan puistoja tähän aikaan vuodesta. Leikkiseuraa emme siis tälläkään kertaa löytäneet.

ps. Kuvan minusta ja Lyylistä otti Jouni.

25th January 2017

Jäähyväisiä

Huomenna lähdemme kohti Birminghamia. Viimeiset päivät tutuissa ympyröissä ovat olleet täynnä jäähyväisiä. Pala on ollut monta kertaa kurkussa, mutta hirmuisten järjestelykiireiden takia olen pitänyt itseni jotenkin kasassa. Täällä on ollut hyvä elää, ja monia tulee hurja ikävä. Ihmisten lisäksi jään kaipaamaan myös useita paikkoja. Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on yksi niistä. Tuo satumainen puisto on odottanut meitä heti ikkunan takana.

8th March 2016

Nelivuotiaan verkkoidentiteetti

Vanhemmat jakavat jatkuvasti lastensa kuvia verkkossa: facebookissa, instagramissa, blogeissa sun muissa. Itse olen pitänyt valokuvablogia siitä saakka, kun Uoti oli hieman yli yksivuotias. Viimeistään silloin hänelle alkoi kehittyä verkkoidentiteetti. Useamman kerran olen jättänyt joitain kuvia julkaisematta, jos niissä on ollut jotain, minkä en soisi päätyvän vääriin käsiin, tai olen ajatellut, ettei Uoti vanhempana halua niiden olevan julkisia.

Säännöllisesti Uotin kanssa katsomme blogeihin laittamiani kuvia, eikä hän ole toistaiseksi moittinut niitä. Sen tarkemmin en kuitenkaan ole Uotin mielipidettä kysellyt. Nyt annoin Uotille mahdollisuuden itse vaikuttaa verkkoidentiteettiinsä. Tämän postauksen kuvat olenkin kuvannut ja valinnut hänen toiveidensa mukaan. Kaverikuvien toteutukseen ja valintaan osallistui myös Uotin viisivuotias ystävä alakerrasta.

Jos haluat pureutua lasten verkkoidentiteettiin syvällisemmin, ensi viikon maanantaina 14.3. voit seurata aihetta käsittelevää seminaaria suorana verkkolähetyksenä eduskunnan sivuilta.