Aina, kun olen muuttanut uuteen asuinpaikkaan, yksi kiinnostavimmista jutuista on ollut lähiympäristöön tutustuminen. Nytkin ulkoilu tuntuu löytöretkeilyltä. Asumme suuren puiston vieressä. Aluksi jämähdimme aina sen reunalla olevaan leikkipuistoon. Yhtenä iltana lähdin lasten kanssa keskemmälle puistoon. Löysimme sieltä toisen leikkipuiston, skeittipuiston ja hauskoja porraskiviä. Tänään lapset halusivat viedä isin puistoon. Oli hauskaa ja kaunista, eikä kohmeinen sadesää juuri haitannut. Koiranulkoiluttajia lukuun ottamatta paikalliset tuntuvat karttavan puistoja tähän aikaan vuodesta. Leikkiseuraa emme siis tälläkään kertaa löytäneet.
ps. Kuvan minusta ja Lyylistä otti Jouni.