Posted on

Hyviä hetkiä

Tuntuu, että olen viime aikoina valittanut liikaa – milloin vanhenemisesta, milloin liian tylsästä arjesta. Oikeasti minulla ja koko pesueella on pääasiassa kivaa. Siksi päätin poimia reilun viikon ajalta muutamia hyviä hetkiä.

Iltapalaksi jätskiä kynttilän valossa kuopuksen syntymäpäivän iltana. Tämänhän voisi toteuttaa myös jonain ihan tavallisena päivänä, jos kaipaa hemmottelua:

Rauhallista muovailua sunnuntaiaamupäivänä:

Viikonloppuna ulkoilua lähipuistossa kirpeässä, mutta ihanan aurinkoisessa säässä:

Koko muu perhe saateltu töihin, kouluun ja päiväkotiin. Oma kahvi- ja lukuhetki ennen päivän töihin ryhtymistä:

Vaikka aamun lähtö olisi vaikea tai takana olisi huonosti nukuttu yö, niin oma mielialani paranee joka kerta, kun pääsemme esikoisen koulumatkalla autoteiden varsilta niityn ja pusikoiden läpi kulkevalle polulle:

Kylpy keskellä päivää:

Tämän myötä hyvää marraskuun ja viikon loppua! Otan jatkossakin lääkkeeksi pimeyteen näitä samoja juttuja: ulkoilua valoisaan aikaan, kun siihen vain on mahdollisuus, kynttilän valoa iltaisin sekä pientä hemmottelua. Ehkä passais sullekin?!

 

Posted on

Kirjasuosituksia Englannista

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna siitä, kuinka pyrimme lukemaan lapsille päivittäin vähintään iltasadun. Jo silloin sain idean, että voisin jossain vaiheessa esitellä täällä Englannissa löytyneitä uusia kirjasuosikkeja.

Kun muutimme Birminghamiin, luimme lapsille kirjoja niin, että sanoimme lauseen ensin englanniksi ja sen jälkeen suomeksi. Tämä on yllättävän hauskaa – ja välillä myös haastavaa. Kokeilkaa ihmeessä joskus, vaikka lasten ei tarvisikaan oppia englantia! Tämän lukutekniikan takia jouduimme kuitenkin ottamaan vähän takapakkia kirjojen vaativuustasossa. Nykyään voimme lukea kirjat pelkästään englanniksi, ja sen myötä vähän pidemmätkin tarinat ovat taas mukana repertuaarissa.

Tässä alla kourallinen meidän suosikkeja. Poimikaa niistä vaikka lukemista kesälomalle. Tarkistin suositusten osalta entisten asuinpaikkojeni (Seinäjoki, Oulu & Helsinki) ja niiden lähiseudun kirjastojen kokoelmat. Edes pääkaupunkiseudulta ei valitettavasti löydy näitä kaikkia, mutta osa löytyy useammastakin kirjastosta – jopa suomennettuina. Tsekatkaa siis oman kirjastonne tarjonta.

1. Leigh Hodgkinson: Goldilocks and Just the One Bear

Lastenkirjailija ja kuvittaja Leigh Hodgkinson on yksi ilahduttava uusi tuttavuus. Goldilocks and Just the One Bear -kirjassa karhu eksyy kaupunkiin ja päätyy aikuistuneen Kultakutrin kotiin. Raikas kuvitus ja humoristinen tarina vetoavat ainakin meillä niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

Hodgkinssonilla on myös muita hyviä kirjoja. Oma suosikkini on Troll Swap, ja lapset fanittavat tällä hetkellä kirjaa nimeltä Smile! Ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy Goldilocks and Just the One Bear, Troll Swap sekä muutamia muita Hodgkinsonin teoksia englanniksi. Ja Etelä-Pohjanmaan EEPOS-kirjastojen valikoimissa on Hodgkinsonin kirja Are you sitting comfortably?

2. Yasmeen Ismail: Kiki and Bobo’s Super Surprise

Meidän lapset pitävät yhä läppäkirjoista. Varsinkin kolmevuotias valitsee niitä joka kerta kirjastosta. Tämän Yasmeen Ismailin kirjan hankimme lopulta omaksi, koska kuopus ei suostunut palauttamaan lainakirjaa takaisin kirjastoon. Kirjassa kaverukset valmistelevat synttäreitä. Jokaisella sivulla on monta läppää käännettävänä.

Ainakaan pääkaupunkiseudun kirjastoista juuri tätä kirjaa ei valitettavasti löydy, mutta muutama muu saman kirjailijan kirja on valikoimissa.

3. Lauren Child: Please may I have some of yours?

Charlie and Lola (suomeksi Samu ja Salla) kirjoista lapset pitivät jo Suomessa. Täällä Englannissa olemme lukeneet niitä aiempaa enemmän. Kirjojen hahmot ja tarinat ovat sympaattisia, yleensä hienovaraisen opettavaisia. Kuvitus on omaperäisen kollaasimainen. Minä ja puoliso kyllästymme välillä itseään toistaviin tarinoihin, mutta lapset jaksavat lukea niitä yhä uudestaan ja uudestaan. He taitavat samaistua etenkin tarinan pikkusiskoon Lolaan eli Sallaan. Please may I have some of yours? -kirjassa Salla lainaa aluksi kaikenlaista isoveljeltään, mutta oppii lopulta säästämään.

Please may I have some of yours? -kirjaa ei ole suomennettu. Englannin kielellä se löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista, mutta saman sarjan muita kirjoja löytyy suomeksi monista kirjastoista. Suomennetuista kirjoista meidän lapset ovat pitäneet muun muassa seuraavista: Minä tiedän marsuista vaikka mitä sekä Se on totta vieköön minun kirjani.

4. Michelle Robinson & Leonie Lord: Ding Dong Gorilla

Michelle Robinsonin kirjoittama ja Leonie Lordin kuvittama Ding Dong Gorilla on valikoitunut useaan kertaan kirjastosta mukaan. Tarinassa gorilla tulee kylään sillä välin, kun äiti on yläkerrassa. Lapsi ja gorilla pitävät hauskaa ja saavat aikaan melkoisen sotkun. Gorilla tietenkin ehtii livahtaa pois juuri ennen kuin äiti palaa alakertaan.

Ding Dong Gorillaa ei ainakaan äkkiseltään näytä olevan saatavilla Suomen kirjastoista, mutta joitain muita Robinsonin kirjoittamia lastenkirjoja löytyy. Pitääpä perehtyä niihin itsekin. Kiinnostavilta vaikuttavat esimerkiksi A beginner’s guide to bear spotting ja Chicken nugget.

5. Chris Haughton: Oh No, George!

Samu ja Salla -kirjojen lisäksi Chris Haughtonin teokset olivat meille tuttuja jo Suomessa. Lyhyissä tarinoissa on aina joku kiva juju, ja kirjojen yksikertainen, retrohenkinen kuvitus viehättää ainakin meidän perhettä. Oh No, George! on suomennettu, ja se löytyy nimellä Voi sinua, Sulo! Kirjassa koira jää yksin kotiin. Se lupaa olla kiltisti, mutta kuinkas käykään…

Haughtonin kirjoista meillä tykättyjä ovat olleet myös Ihan hukassa (A Bit Lost) ja Shh! We have a plan.

Rutkasti enemmän kirjasuosituksia löytyy vaikkapa Kiikkuva kirjapylly -blogista.

Posted on

Luetaan usein, luetaanhan?!

Kuvittelin pitkään, että iltasatu kuuluu tietenkin kaikkien – tai ainakin melkein kaikkien – lapsiperheiden iltarutiineihin. Molemmille lapsille olemme alkaneet lukea kirjoja jo heidän ollessa parin kuukauden ikäisiä. Pienen tauon olemme saattaneet pitää siinä vaiheessa, kun lapsi on ollut kiinnostunut lähinnä kirjan repimisestä.

Viime vuoden lopulla häkellyin, kun kansainvälinen lukutaitotukimus paljasti, että ennen kouluikää vain noin joka neljännen suomalaislapsen kanssa luetaan tai tehdään jotain muuta lukemiseen liittyvää usein. Aiheesta uutisoi mm. Yle ja opetusalan ammattijärjestö OAJ.

Kiikkuva kirjapylly -blogissa Maija muistuttaa, että lapsia koskevassa keskustelussa on tärkeä antaa ääni myös lapsille itselleen. Maijan innoittamana kysyin kirjoista ja lukutaidosta omilta lapsiltani.

Millainen on hyvä kirja?
3-v.: “Pinkki”
6-v.: “Semmoinen, jossa on kissa, ja se tekee jotain ruuaksi.”

Mitkä ovat lempikirjasi?
3-v.: “Veera-kirjat.”
6-v.: “Where’s Hello Kitty? ja The Messy One.”

Miksi lukeminen on tärkeää?
3-v.: “Koska kakkaa ja blue.”
6-v.: “Että oppii kieltä. Vaikka englantia.”

Miksi kannattaa oppia lukemaan myös itse?
3-v.: “Koska Uoti on minun kaveri.” (Huom! Uoti on 3-vuotiaan isoveli.)
6-v.: “Jos joku ei nuku, niin hänelle pitää lukea kirja. Ja että mä osaan kirjoittaa.”

Miten sitten lapset ja vanhemmat saataisiin paremmin tarttumaan kirjoihin? Hyvältä tuntuu esimerkiksi Lue lapselle -hanke, jonka tavoitteena on saada lukemiseen innostaminen osaksi neuvolatarkastuksia. Hankkeen nettisivuilta löytyy myös kirjavinkkejä, ja heti etusivulla listataan lukemisen hyötyjä:

  • Sanavarasto moninkertaistuu.
  • Koulussa oppii paremmin.
  • Lapsi kasvaa itsevarmemmaksi ja pärjää paremmin porukassa.
  • Iltasadun kuullut lapsi nukkuu pidemmät yöunet.
  • Lapsesta kasvaa parempi keskustelija ja kotona jutellaan enemmän.
  • Lapsi, jolle luetaan, lukee myös aikuisena.

Briteissä pidän siitä, kuinka koulut kannustavat lapsia ja perheitä lukemaan. Meidän perheen ykkösluokkalainen saa joka viikko uuden kirjan läksyksi. Opettajat toivovat, että kirjaa luetaan sekä yksin että yhdessä vanhempien kanssa ja että kirjasta myös keskustellaan.

Kiikkuva kirjapylly -blogista löytyy viisi vinkkiä, kuinka lapsen lukutaitoa voi tukea. Itsekin olen huomannut, että niin omalle kuin lasten lukemiselle on vain raivattava jostain aikaa. Iltasatu on helppo pitää osana iltarutiineja, mutta muu lukeminen saattaa ainakin meillä jäädä muiden touhujen jalkoihin. Lapsen Maailma -lehden helmikuun numerossa (2/2018) äidinkielen lehtori Ulla Lahdes antaa hieman vanhemmille lapsille sopivan vinkin: heitä voi vaatia lukemaan joka päivä 15-20 minuuttia ennen nukkumaanmenoa.

Olen aikanaan ollut itsekin ahkera lukija, mutta lasten saamisen myötä lukeminen on vähentynyt. Univelkaisena minun on ollut vaikea keskittyä naistenlehtiä ja blogeja raskaampiin kirjoituksiin. Jo viime vuonna, kun kuopus oli täyttänyt kaksi, sain muutamia kirjoja luettua. Nyt vuotta myöhemmin lukuharrastus on päässyt kuunnolla vauhtiin. Lukeminen on oiva keino rentoutua ja löytää uusia näkökulmia. Samalla tulen näyttäneeksi lapsille lukevaa esimerkkiä. Tästä aiheesta kirjoittaa nasevasti  Äitipuhe-blogin Sanna otsikolla Vanhemmat, jotka tietokoneruudun takaa huutelevat, että lasten täytyisi lukea enemmän.

Luetaan siis ihan oikeasti enemmän, joohan?!

Posted on

Sunnuntaiaamupäivien raukeus

Kuopus herää, huutaa äitiä. Onneksi kello on jo melkein seitsemän. Menemme olohuoneen sohvalle. Lapsi valitsee ohjelman tietokoneelta. Luen kirjaa, katson toisella silmällä ohjelmaa. Alan keittää kahvia. Otan aamiaistarpeita esille. Myös esikoinen herää. Syömme aamupalaa yhdessä. Lapset nopeasti, minä hitaasti.

Lapset lähtevät vielä hetkeksi katsomaan ohjelmaa, sen jälkeen omiin leikkeihinsä. Hörpin rauhassa kahvia ja jatkan kirjan lukemista.

Kun puoliso herää, syömme toisen kierroksen aamiaista. Lapset jatkavat leikkejä, minä ja puoliso siivoamme keittiön. Lopulta vaihdamme yöpuvut päivävaatteisiin ja valmistaudumme ulos.

Aiemmin, ja välillä yhä nykyäänkin, muutun kymmenen maissa levottomaksi, ellemme vähintään suunnittele lähtöä ulos tai aloittele jotain muuta aktiviteettia. Olen kuitenkin harjoitellut hillitsemään itseäni. Viikossa voi olla ainakin yksi aamupäivä, jolloin en hoputa ketään mihinkään – en edes itseäni.

Posted on

Kuulumisia ja tavoitteita uudelle vuodelle

Olen viime aikoina potenut ikävää Suomeen. En vain käymään vaan kokonaan takaisin. Myös kuopus itkeskeli joulun alla, että hän haluaa takaisin vauvaksi Suomen kotiin.

Olemme ehtineet asettua tänne hyvin, tutustuneet moniin mukaviin ihmisiin ja oppineet katsomaan maailmaa hieman uusin silmin. En siis kunnolla ymmärrä, mistä moinen ikävä kumpuaa. Toki Suomessa asuvia läheisiä on ikävä, mutta silti! Ehkä joulu heräättää tunteita alitajunnasta. Minä ja kolmivuotias kaipaamme jotain, mitä meillä on ollut jouluna Suomessa, mutta mitä emme löydä täältä. En osaa sitä kunnolla nimetä. Se ei ole vain ihmisten kaipuuta vaan myös jonkun muun suomalaisen joulutunnelman ikävää.

Joulun pyhien jälkeen ikävä on laantunut. Meidän on tarkoitus olla täällä vielä yli vuosi, enkä halua käyttää sitä aikaa ikävöintiin. Olen alkanut miettiä tulevaa vuotta. Haluan, että siitä tulee hyvä vuosi.

En uskalla tehdä varsinaisia uudenvuoden lupauksia, mutta ajattelin silti kirjata ylös joitan tavoitteita tulevalle vuodelle:

1. Haluan kertoa puolisolle ja lapsille useammin, että rakastan heitä. Teen sitä kyllä nykyäänkin, mutta liian harvoin. Miksi suomeksi onkin välillä niin vaikea sanoa: “Minä rakastan sinua”. Ihailen täkäläisten tapaa huikata lapsilleen koulun ovella: “Have a nice day! Love you!” (eli “Mukavaa päivää! Rakastan sinua!”).

2. Yritän antaa puolisolle ja lapsille enemmän hyvää palautetta. Etenkin puolisolle huomauttelen välillä liikaakin minua ärsyttävistä asioista enkä kehu tarpeeksi sitä, mistä hänessä ja hänen tekemisissään pidän. Toki negatiivisiakin juttuja saa ja pitää sanoa ääneen, mutta vastapainona pitää olla enemmän hyvää palautetta. Eikös paljon puhuta, että yhä ikävää asiaa kohden on kerrottava kaksi hyvää?!

3. Pidän yhtä hyvää tai parempaa huolta itsestäni. Puoliso on siitä ihana, että saan hyvin omaa aikaa, kun sovimme siitä yhdessä. Hän tulee aikaisemmin töistä kotiin, kun haluan ehtiä joogaan. Aion yhä käydä säännöllisesti joogassa. Yritän muistaa myös useammin lähteä yksin pienelle kävelylle, pyöräilemään tai muuten ulos liikkumaan ja päätäni tuulettamaan.

4. Luen enemmän. Olen parina viime vuonna lukenut naurettavan vähän. Luen päivittäin toki kirjoja ääneen lapsille, mutta itse luen vain satunnaisesti. Ennen olin ahkera lukija ja pidin ohjenuorana Pentti Saarikosken runon pätkää: “kirjat auttavat meitä orientoituvaan muuttuvassa maailmassa ja luomaan oman henkilökohtaisen käsityksemme asioista”. Nyt, satunnaisten urakriiseilyjen sun muiden lomassa, orientaatioapu olisi enemmän kuin tarpeen!

Monta muutakin tavoitetta on mielessä. Haluaisin pitää parempaa huolta maapallosta, kokeilla jotain uutta asiaa, selkiyttää urasuunnitelmia, telttailla enemmän ja niin edelleen, mutta niiden toteuttaminen ei ole juuri nyt niin jäsentyneenä mielessäni. Jos onnistun parantamaan noita neljää ensimmäistä kohtaa vuoden aikana, olen tyytyväinen. Jos muitakin tavoitteita täyttyy, vielä parempi. En aio tästä stressiä ottaa. Täkein tavoite kuitenkin elämässä mielestäni on, että osaisin olla paremmin läsnä tässä ja nyt.

Posted on

Kielen oppimisen ihmiskoe

Kun muutimme yhdeksän kuukautta sitten Englantiin, vakuutimme lapsille, että he kyllä oppivat kielen nopeasti. Esikoinen taisi odottaa todella nopeaa oppimista, koska jo parin viikon jälkeen häntä harmitti, miksei hän vieläkään osaa englantia. Moni vastaavassa tilanteessa ollut vanhempi lohdutti, että noin puolen vuoden jälkeen lapset todella alkavat puhua uutta kieltä. No, onhan puoli vuotta lapsen mittakaavassa varsin pitkä aika.

Esikoinen aloitti koulun maaliskuun lopussa. Kouluun mennessään hän ei osannut kuin muutaman fraasin englanniksi, ja koulun alku oli kova shokki. Parin kuukauden jälkeen alkoi onneksi helpottaa. Hän oppi hieman kieltä ja sai muutaman kaverin.

Kesäloman jälkeen suurimmat vaikeudet olivat takanapäin. Koulu, koulun tavat ja koulukaverit olivat tuttuja ja englantikin sujui paremmin. Nykyään esikoinen oppii uusia sanoja mielettömällä tahdilla. Säännöllisesti häkellyn hänen sanavarastostaan. Yhtenä päivänä koulun jälkeen hän esimerkiksi selitti minulle, kuinka oppitunnilla oli puhuttu about hairy mammals eli karvaisista nisäkkäistä.

Jo nyt hän tietää ja osaa käyttää sanoja, joita en itsekään aiemmin osannut. Hänen läksyistään opin, että fetch tarkoittaa noutaa ja hutch häkkiä, enkä olisi hoksannut sanoa matoa tutisevaksi (a wibbly worm). Kielen oppimisen rinnalla esikoinen oppii koko ajan yhä paremmin lukemaan ja kirjoittamaan. Kuvassa näkyvä tarina oli kerrottu hänelle koulussa, ja kotiin tullessaan hän halusi kirjoittaa sen itse.

Hauska lisä kielen oppimisessa on puheeseen tarttuva Birminghamin aksentti eli Brummie-aksetti. Ei se ole esikoisella kovin vahva, mutta murteen vaikutuksen huomaa hänen ääntämyksestään. Esimerkiksi maito ei ole milk vaan miuk. Aksentista saa pienen aavistuksen myös oheisesta videosta, jolla esikoinen laskee kolmeenkymmeneen. Hän laskee mielellään englanniksi. Olisi laskenut videollakin sataan asti, mutta 30 oli meitä molempia tyydyttävä kompromissi. Sen verran tekin saatatte jaksaa katsoa.

Posted on

Oodi toiselle vanhemmalle

Eilisen isänpäivän inspiroimana haluan ilmaista kiitollisuuteni siitä, että saan jakaa vastuun lapsista toisen vanhemman kanssa. Meidän perheen tapauksessa toinen vanhempi on isi. Minun ja lasten vuoksi hän on valmis tekemään juttuja, jotka eivät muutoin ole hänelle mieluisia. Vaikkapa lukemaan ääneen lapsille. Ja sitten tietenkin on ne Jounin ja lasten omat jutut: kutittelut, peuhaamiset, yhteiset pelailut sun muut.

Isänpäivä

Isänpäivä

Isänpäivä

Isänpäivä

Isänpäivä

Isänpäivä

Isänpäivä