Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on takanapäin. Viikon kohokohtia olivat mummin kyläily, naapureiden rakentama lumilinna, ystävien tapaaminen sekä luistelu. Nyt on vesisade jo ehtinyt sulattaa lumilinnaa, mummi on palannut monta päivää sitten kotiinsa eikä luistelukenttäkään taida olla kunnossa. Me vietämme kuitenkin sellaista kuherrusaikaa Suomen talven kanssa, etteivät nuoskalumi ja kaduille syntyvät lätäkötkään haittaa.
Tänä vuonna kevät täällä Birminghamissa on ollut täkäläisittäin melko viileä. Luonto on kuitenkin selvästi valmis kukoistukseen. Heti, kun viimeisin lumi suli, narsissit ja luumupuut avasivat nuppujaan, linnut alkoivat liverrellä ja ensimmäisiin pensaisiin ilmestyi hiirenkorvia. Eilen kuopuksella oli vapaapäivä päiväkoista. Ilma oli aurinkoinen ja paikoin jopa lämmin. Kaupassa käynnin jälkeen teimme puutarhakahvilan omaan pihaan, ja kuopuksen toiveesta pysytytin teltan lepäily- ja leikkipaikaksi. Näköjään onkin hyvä ottaa tilaisuuden tullen ilo irti keväisestä säästä, sillä tänään taas tuuli vihmoo ja lunta tupruttaa.
Joulun ja uuden vuoden aikaan podin ikävää Suomeen. Ilmastosyistä yritän välttää lentämistä, mutta ikävän myötä päädyin varaamaan minulle ja lapsille lennot Suomeen koulujen lomaviikolle. Viime viikolla h-hetki koitti. Emme ehtineet kokea kaikkia asoita, joita kaipaamme, emmekä tavata kaikkia ihmisiä, joita ikävöimme. Paljon ihania juttuja ja kohtaamisia viikkoon kuitenkin mahtui. Muun muassa seuraavat.
Lumi. Lapset hihkuivat jo lentokoneen ikkunasta: “Lunta, lunta!” Tikkurilan asemalla tarjoutui ensimmäinen mahdollisuus lumessa möyrimiseen, ja seuraavana päivänä lumileikit jatkuivat Seinäjoella serkkujen kanssa.
Marjakeitot. Laiska kiisselin ystävä kiittää, kun valmista marjakeittoa voi ostaa kaupasta eikä aina tarvitse keittää sitä itse. Sopii hyvin myös evääksi!
Luistelu. Pääsee Englannissakin joissain paikoissa luistelemaan, mutta ei ilmaiseksi (en ainakaan minä tiedä) eikä meidän kodin lähellä.
Sauna. Tietenkin.
Uimahallit. Etenkin pukuhuoneet ja pesutilat. Suomessa vaatteet voi riisua suoraan kaappiin ja sen jälkeen viillettää alasti pesutilojen puolelle. Hyvästi säätö puku- ja suihkukoppien kanssa!
Sukulaiset ja ystävät. Vaikka monta läheistä jäi näkemättä, ehdimme tavata ilahduttavan monta sukulaista ja ystävää. Kuvissa näkyy vain osa kaikista ihanista tyypeistä, joiden kanssa vietimme Suomessa aikaa.
Lomaviikko oli tepsivä hoito Suomi-ikävään. Kotiinkin oli sen jälkeen mukava palata.
Esikoinen täytti maanantaina kuusi, ja järjestimme hänelle viikonloppuna syntymäpäiväjuhlat. Etukäteen hän kyseli, voisimmeko tilata pihallemme juhlabussin tai pitää juhlat sisäleikkipaikassa. Emme kuitenkaan halunneet käyttää 200-300 euron summaa syntymäpäiviin. Uotikin onneksi ymmärsi sen ja tyytyi lopulta hyvillä mielin kotikutsuihin.
Lapsen Maailma -lehti teki aiemmin tänä vuonna kyselyn lasten synttäreihin liittyen. Aiheesta tulee juttu lehden tammikuun numeroon. Itsekin vastasin kyselyyn, jossa kysyttiin muun muassa:
Me olemme aina järjestäneet synttärit varsin edullisesti. Vuosi sitten teimme poikkeuksen, kun vuokrasimme esikoisen viisivuotisjuhlia varten uimahallin saunatilat 80 eurolla. Se on kallein menoerä, jonka olemme koskaan syntymäpäiviin käyttäneet. Ainakin pienten lasten kohdalla synttäreiden järjestäminen kotona on mielestäni helppo, halpa ja mukava vaihtoehto. Saatamme vielä joskus uudestaan satsata juhlatilan vuokraamiseen, mutta meille se on poikkeus eikä sääntö.
Kotisynttäreiden järjestämisessä meillä kuluu rahaa lähinnä tarjoiluihin. Laskeskelin, että tällä kertaa käytimme ruokiin ja koristeisiin noin 30-40 euroa. Synttärisankarin toiveesta askartelimme itse pinjatan kierrätysmateriaaleja käyttäen. Se maksoi ainoastaan sisälle laitettavien karkkien verran. Suolaiseksi tarjottavaksi leivoimme pitsaa, ja kakun teimme jäätelöstä.
Kavereille ei mielestäni ole pakko antaa lahjaa. Olemme kuitenkin yleensä järjestäneet onginnan tai jonkun muun ohjelmanumeron, josta saa pienen yllätyksen. Tällä kerralla aarrekartat johdattivat lelusormusten luo ja pinjatan sisältä paljastui karkkia mukaan otettavaksi. Ehdimme leikkiä pari muutakin leikkiä, joihin sain ideat Marttojen hienoilta synttärisivuilta.
Tällä konseptilla saimme aikaan mukavat juhlat. Ainut pettymys synttärisankarille oli tänä vuonna vieraiden vähäisyys. Juhlapäivänä Birminghamissa satoi lähes 20 senttiä lunta, ja kaupunki oli kaaoksessa. Viisi kaveria oli ilmoittautunut synttäreille, mutta sään vuoksi kaikki muut paitsi lähinpänä asuva kaveri peruivat tulonsa. Onneksi paikalle pääsi edes yksi. Hän pelasti esikoisen päivän.
Mielenkiinnolla olen odottanut, sataako tänne Birminghamiin ollenkaan lunta tänä talvena. Alkuviikolla sain puhelimeeni säävaroituksia lähestyvistä lumisateista. Ennusteet pitivät kuin pitivätkin paikkansa, ja viime yönä maa peittyi pieneen lumikerrokseen. Lapset hihkuivat heti herättyään ikkunassa: “Äiti – kato lunta! Isi – lunta!” Olimme jo lähdössä kävelemään kohti koulua, kun sain viestin, että koulu on kiinni “huonon” sään vuoksi. Huvittavaa suomalaisesta näkökulmasta, mutta olemmepa jo aamupäivän aikana saaneet otettua ilon irti lumesta. Ensin touhusimme omalla takapihalla ja myöhemmin menimme lähipuistoon lumipalloja pyörittämään.
Vietimme pitkän viikonlopun Tervolan mummolassa. Lapista löysimme lunta, pyryä, pakkasta ja pohjoista valoa.
Marraskuu ehti tuskin alkaa, kun talvihalla saapui tänne lumiviittoineen. Uskomatonta! Lasten ilo tarttuu, ja aikuiset saavat hyvän tekosyyn laskea pulkalla vaikka joka päivä.
Tervola. Auringonnousu tänään klo 10.59 ja lasku klo 13.41. Lunta ja pakkasta. Yksittäisiä tonttuhavaintoja.
