Posted on

Siirtymä

Takki on aika tyhjä. Väsyttää. Samalla olen haikea, kiitollinen ja onnellinen. Kuluneen viikon aikana olemme tyhjentäneet vanhan kodin Birminghamissa, eläneet pari päivää tyhjissä huoneissa makuupusseissa nukkuen ja lattialla syöden, lentäneet vatsatautisen lapsen kanssa Suomeen, majailleet sukulaisten luona, sairastaneet lisää vatsatautia, jännittäneet vapautuuko uusi koti ajoissa, kantaneet laatikot sisään ja lopulta syöneet muuttopitsat sekä nukkuneet ensimmäisen yön uudessa kodissa. Hengästyttävää. Kaiken tämän keskellä olen surrut Birminghamin ystävien hyvästelyä ja sitä, etten enää sano bussista noustessa “Thank you driver!” tai näe krookusten kukkivan helmikuussa. Ja sitten olen ollut lähes liikutukseen saakka onnellinen asioista täällä meille niin tutuissa, mutta samalla jollain tapaa uusissa ympyröissä. Kuinka niin moni tarjoaa spontaanisti apua. Kuinka lapsen luokkakavereita asuu samassa talossa. Kuinka lapset nauttivat lumesta ja jäästä. Kuinka meri on kaunis.

Posted on

Yö ulkona

Olimme touko-kesäkuun vaihteessa telttailemassa Skotlannissa. Haaveilin tuolloin, että järjestäisin pienen telttaretken myös tälle syksylle. Interrailin jälkeen olen ollut sen verran uupunut matkajärjestelyihin, että telttaretki taitaa nyt jäädä organisoimatta. Lapset, varsinkin kuopus, ovat kuitenkin toivoneet telttailua. Kun huomasin, että Suomen Latu järjestää jälleen Nuku yö ulkona -tempauksen, päätin, että nukkuisimme yön teltassa meidän omalla takapihalla.

Puoliso auttoi minua teltan pystytyksessä, mutta yön hän sai tällä kertaa nukkua yksin sisällä. Lasten kanssa kannoimme telttaan makuualustat, makuupussit, tyynyt (kerrankin!) ja taskulamput. Iltatoimien jälkeen hipsimme takaovesta kumpparit jalassa telttaan. Kun lapset olivat hetken leikkineet taskulampuilla varjoleikkejä, he rupesivat nukkumaan. Itse luin otsalampun valossa vielä hetken kirjaa ja kuuntelin ulkoa kantautuvia ääniä. Tuntui melkein siltä kuin olisimme kauempanakin retkellä.

Posted on

Retkivalmistelut loppusuoralla

Lapset ovat ensi viikon lomalla koulusta ja päiväkodista, ja puolisokin on ottanut viikon vapaaksi. Lähdemme huomenna telttaretkelle Skotlantiin! Luvassa on viisi yötä teltassa ja siinä välissä yksi yö ystävien luona Ylämailla. Olen odottanut tätä kauan. Reissun organisointi kuitenkin aluksi uuvutti. Piti etsiä hyvät telttapaikat, suunnitella kulkutapa, sopia kyläilypäivä ystävien kanssa, hankkia lapsille lämpöisemmät makuupussit… ja kaikenmoista muuta. Nyt kaikki alkaa olla lähestulkoon valmista, ja on mahtavaa päästä pian matkaan.

Olen kuluneen viikon aikana pessyt sekä tuulettanut retkeilyvarusteita ja tehnyt viimeiset hankinnat reissua varten. Eilen aloitimme pakkaamisen. Tässä ei siis pitäisi tulla edes mitään viime hetken stressipattiahdistusta. Huomenaamuna haemme vuokra-auton ja ajelemme pikku hiljaa ensimmäiseen kohteeseemme Loch Lomondin ja Trossachsin kansallispuistoon. Tämä reissu on siitä poikkeuksellinen, että voimme nakata tavarat suoraan kotoa autoon ja ruokaostokset hoituvat matkan varrella. Toisaalta vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaminen vähän jännittää.

Viikon päästä saatte sitten nähdä ja lukea, kuinka kaikki oikein sujui.

Posted on

Kevättä ilmassa

Tänä vuonna kevät täällä Birminghamissa on ollut täkäläisittäin melko viileä. Luonto on kuitenkin selvästi valmis kukoistukseen. Heti, kun viimeisin lumi suli, narsissit ja luumupuut avasivat nuppujaan, linnut alkoivat liverrellä ja ensimmäisiin pensaisiin ilmestyi hiirenkorvia. Eilen kuopuksella oli vapaapäivä päiväkoista. Ilma oli aurinkoinen ja paikoin jopa lämmin. Kaupassa käynnin jälkeen teimme puutarhakahvilan omaan pihaan, ja kuopuksen toiveesta pysytytin teltan lepäily- ja leikkipaikaksi. Näköjään onkin hyvä ottaa tilaisuuden tullen ilo irti keväisestä säästä, sillä tänään taas tuuli vihmoo ja lunta tupruttaa.