4/52: Perjantaiaamuna

… vanhempi lapsi lähti kasiksi kouluun, mutta pienempi meni vasta ysiksi päiväkotiin. Ehdin vihdoin napata lähtötilanteesta pari kuvaa, kun ei ollut niin kauhea kiire.

Kun lapset ärsyttävät

Säännöllisesti ihmettelen sitä, miten nuo ihanat lapset, jotka ovat minulle rakkaimpia maailmassa, voivat olla myös niin käsittämättömän ärsyttäviä. Ja tiedän, etten todellakaan ole ainut vanhempi, joka näin kokee. Itseäni alkaa ketuttaa usein samoissa tilanteissa. Kuopus ei halua syödä ja haluaa vessaan sekä vaihtamaan vaatteita, kun itselläni on aamiainen vielä täysin kesken. Lopulta palaan juomaan jäähtynyttä kahvia.

Jos kuuntelemme aamupalalla musiikkia, esikoinen ei keskity syömään, vaan jorailee suurieleisesti musiikin tahtiin. Ihan söpöäkin toki, mutta toistuvana ohjelmanumerona se saa otsalohkoni tykyttämään.

Ikuinen ongelma on kiireiset lähtötilanteet tai jos jompi kumpi lapsista on väsynyt, kun on aika lähteä kohti koulua. Ja jos muuten on puitteet kunnossa, toinen lapsista saattaa huvikseen ärsyttää toista (ja siinä samalla lopulta minua).

Hermostun myös herkästi, jos lasten leikit eivät suju. Tilanteita on monia. Isompi pitää lelua niin ylhäällä, ettei pienempi yllä. Yleensä hän vielä juoksee samalla täysiä karkuun huutava pikkusisko perässään. Tai pienempi ottaa lelut isoveljen kädestä, ruttaa hänen piirustuksensa ja hajottaa legorakennelmat. Itse saa olla koko ajan välissä setvimässä ja muistuttamassa jakamisesta, vuorottelusta sekä asioiden sopimisesta huutamatta. Ja sitten yht’äkkiä he touhuavatkin pitkiä aikoja tyytyväisenä yhdessä tai rinnakkain, ja ihmettelen, miksi taas menetinkään hermoni heidän kanssaan.

 

 

Pääsiäinen meni, uhma pysyy

Meillä asuu uhmaikäinen. Temperamenttinen hän on ollut syntymästään saakka, mutta aika tarkalleen kaksivuotissyntymäpäivänä kunnollinen oman tahdon opettelu alkoi. Tietyt asiat ovat päivittäin hankalia. Esimerkiksi hampaat joudumme välillä pesemään väkisin. Pientä apua tuo palkitseminen: hyvin menneen hammaspesun jälkeen saa liimata tarran.

Myös lähtötilanteet ovat säännöllisesti hankalia – etenkin, jos on kiire johonkin. Isoveli pitäisi viedä kouluun. mutta pukeminen ei onnistu millään. Täytyisi löytää toinen paita, saada tietty lelu mukaan, jne. Ja vielä vaikeampaa on, jos lähdön hetkellä on nälkä tai väsy. Tällaisissa tilanteissa vain puen lapsen väkisin ja kiinnitän hänet kantoliinaan tai pyörän istuimeen. Onneksi tämä temperamenttinen kaksivuotias on perusluonteeltaan myös joustava. Muuten hermomme olisivat liikaakin koetuksella.

Kiikkuvaa kirjapyllyä kirjoittava Maija on listannut kirjoja uhmaikäisille. Me olemme Maijan esittelemistä kirjoista saaneet käsiimme yhden: Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Siitä poimin itselleni vinkin, että joissain hankalissa tilanteissa saattaa auttaa, kun tarjoaa muutaman vaihtoehdon, joista saa valita.

Tavallinen tiistaipäivä

Aamiainen klo 7.51:

 

Isi lähtee töihin klo 8.16:

 

Kerholainen ei haluaisi olla kuvattavana klo 9.21:

 

Perhekahvilassa peuhataan klo 11.01:

 

Uotikin ehtii temppuradalle kerhon jälkeen klo 12.03:

 

Pukeminen sujuu ryhmäpaineella paremmin klo 12.27:

 

Kantoliinaan nukahtanut pääsee sänkyyn jatkamaan unia klo 13.06:

 

Kotiäidin pikainen joogahetki lasten päivälevon aikaan klo 13.44:

 

Kuume nousee, ja sekös harmittaa klo 14.14:

 

Lastenohjelma klo 14.49:

 

Lyyli saa laittaa pyykkikoneen päälle klo 15.56:

 

Perheelle ruokaa klo 17.03:

 

Isiä on kaivattu, ja nyt se on taas kotona klo 17.56:

 

Kuumeilevalle luetaan iltasatu normaalia aiemmin klo 19.00: