Aamiainen klo 7.51:
Isi lähtee töihin klo 8.16:
Kerholainen ei haluaisi olla kuvattavana klo 9.21:
Perhekahvilassa peuhataan klo 11.01:
Uotikin ehtii temppuradalle kerhon jälkeen klo 12.03:
Pukeminen sujuu ryhmäpaineella paremmin klo 12.27:
Kantoliinaan nukahtanut pääsee sänkyyn jatkamaan unia klo 13.06:
Kotiäidin pikainen joogahetki lasten päivälevon aikaan klo 13.44:
Kuume nousee, ja sekös harmittaa klo 14.14:
Lastenohjelma klo 14.49:
Lyyli saa laittaa pyykkikoneen päälle klo 15.56:
Perheelle ruokaa klo 17.03:
Isiä on kaivattu, ja nyt se on taas kotona klo 17.56:
Kuumeilevalle luetaan iltasatu normaalia aiemmin klo 19.00:
Ihana postausidea! Saatan varastaa omaankin blogiin. 🙂
Kiitos 🙂 Ja laita ihmeessä idea kiertoon.
Tää on kyllä parhaita näkemiäni tiivistyksiä kotielämästä. Tuli niin muistot mieleen itselläkin, muisti tuon iltapäivän väsähtäneen olon, että eikö se isi jo tuuuuuu! Pyykit, keittokattila, kauanko joogahetki kestikään 🙂 Omalla tavallaan suloinen leijuva elämäntilanne.
Kiitos Reetta! Päivän taltiointi oli itsellekin hyvä kiteytys tämän hetken arjesta. Melkein joka päivä tosiaan isin kotiin tuloa odotetaan kiihkeästi. Ja iltapäivisin tulee lähes poikkeuksetta väsähdys – itselläni yleensä joskus neljän aikoihin. Samalla tiedostan, että tämä elämäntilanne on monella tapaa helpompi kuin se, että molemmat vanhemmat olisivat töissä. Hih, ja joogata ehdin 15 min 🙂