Posted on

38-vuotiaana

Olen ollut vähän yli viikon 38-vuotias. Viime vuosina olen potenut urakriisiä ja jonkin verran myös neljänkympin kriisiä. Omien vanhempien sukupolvi ikääntyy, itse vanhenen enkä tunne moneltakaan osin täyttäväni oletuksia tämänikäisen elämästä. Missä on vaikkapa omistusasunto tai vahva asema työelämässä?!

Kuitenkin sitä mukaa, kun neljäkymmentä on entistä lähempänä, kriiseily tuntuu laantuvan. Miksi minun pitäisi täyttää – viime kädessä kai omat – oletukset? Kuten vanhemmat ja viisaammat ovat kannustaneet: uran ei tarvitse olla mikään suora nousujohdanne yhdellä saralla vaan se voi olla sarja erilaisia vaiheita ja projekteja.

Vaikka peilistä katsoo aamuisin yhä se vanhentunut naama, en välitä vaan nautin siitä, mikä 38-vuotiaana on kivaa. Tietyt nuoruuden kriiseilyt ovat kuitenkin (toivottavasti) taakse jäänyttä elämää. Tämänikäisenä olen armollisempi itselleni. Hyväksyn vartaloni, otan rennommin enkä juurikaan enää välitä muiden mielipiteistä ulkonäköni tai tekemisteni suhteen. Voin käydä uimahallissa sheivaamatta sääri- ja kainalokarvojani ja katsoa illalla tv:tä vailla huonoa omaatuntoa.

ps. Vertaistueksi keski-ikäistymiseen suosittelen Pauliina Vanhatalon kirjaa Toinen elämä.

Posted on

Kesämeininkiä ja kireitä hermoja

Täällä on ollut jo pari viikkoa hellettä. Aamut ovat tavallista helpompia, kun lapset voivat lähteä hameessa ja shortseissa päiväkotiin ja kouluun. Yritämme olla paljon ulkona, vaikka lähes kolmenkymmenen asteen lämpö tuntuu toisinaan tukalalta. Reppu on raskas vesipulloista. Lisäksi kannan lähes aina eväitä mukana, sillä kuopus kysyy kuitenkin heti puistossa, onko minulla jotain syötävää.

Nautimme tästä lämmöstä. Samalla ilmassa on uupumusta. Kesälomat alkavat täällä vasta heinäkuun lopussa. Kevät- ja kesälukukausi alkavat jo painaa. Etenkin koululainen on tavallista uupuneempi. Herääminen on kouluaamuina vaikeaa, ja hän kiukustuu ja loukkaantuu helposti. Muutenkin esikoinen käy läpi jotain eskari-ikäisen uhmakautta.

Itsekin olen jo loman tarpeessa. Vaikka arkeni on varsin leppeää, hermoja on alkanut kiristää. Haluan taukoa tähän, kun olen niin paljon yksin lasten kanssa. Ja taukoa yhä jatkuvaan urakriiseilyyn. Kamppailen koko ajan sen kanssa, että en hermostuisi lapsille niin helposti. Komennan pääni sisällä itseäni: “Hengitä sisään ja ulos, sano asia uudestaan rauhallisesti, älä huuda.” Yritän myös nauttia hyvistä hetkistä tässä ja nyt ja olla murehtimatta liikaa tulevaisuutta, sillä ei ole hullumpaa vaikkapa syödä vesimelonia suuren tammen varjossa.

Silti. Tulis jo loma!

Posted on

Elämää lasten kuvaamana

Kun esikoinen kiinnostui valokuvaamisesta, kaivelin vanhan digipokkarini esiin. Vähän yli yksivuotiaana myös kuopus alkoi käyttää sitä. Ei mennyt kauaa, kun hän kaatui kamera kädessä ja pokkarin objektiivi lyttääntyi korjauskelvottomaksi. Ostimme lapsille käytettynä uuden digipokkarin. Mikä onnellinen sattuma olikaan se, että uusi kamera kesti sekä iskuja että vettä! Lasten kamera on koko ajan esillä. Säännöllisesti sen nappaa käyttöön sekä vanhempi että nuorempi lapsi.

Tässä alla lasten kuvasatoa nykyisestä kodista. Heidän kuva-aiheinaan ovat etenkin lelut, leikit, kodin yksityiskohdat ja muut perheenjäsenet. Esikoinen tilaa meiltä toisinaan tietynlaisia ilmeitä kuviin, ja hän on myös kunnostautunut selfieiden ottamisessa.

Posted on

Pese kasvosi ja käytä pyyhettä, aamuisin

Olen ollut hieman yli viisi vuotta äiti. Yöheräilyjen ja kerääntyneen univajeen seurauksena aamuisin peilistä tuntuu katsovan enemmän kuin viisi vuotta vanhentunut minä. Tämä tunne on nimenomaan aamuisin. Ja yhä nykyään, vaikka kuopuskaan ei enää heräile joka yö. Pitäisi malttaa mennä aiemmin nukkumaan.

Kun muutimme Birminghamiin ja asuimme hotellissa, aloin spontaanisti kuvata itseäni aamuisin. Jatkoin kuvaamista omassa kodissa. Viimeisen kuvan otin eilisaamuna.

Jonain aamuna päässäni alkoi soida viidentoista vuoden takainen Zen Cafén biisi Aamuisin. Silloin 2000-luvun alussa pidin sitä hieman ärsyttävänä, mutta nykyisessä elämäntilanteessa tunnistan hyvin ilmiön, jota kappale ironisoi. Seison väkevästi sänkyni edessä, aamuisin.

Kappaleen sanat löytyvät täältä.