19/52: Kaverisynttäreillä

Tekipä hyvää päästä synttärijuhliin ystävän puutarhaan. Seura, hyvä ruoka, skumppa ja kevät saivat aikaan onnellisen kuplivan olon. Tämän voimalla kohti arkiviikkoa.

Joulunajan päiväkirja

22.-23.12.2018

Rakas päiväkirja. Koko perhe on joululomalla. Teemme joulukoristeita sekä leivomme ja koristelemme pipareita. Lapset leikkivät keskenään ihmeen sopuisasti. Aatonaattoiltana käymme pimeän tultua lähipöpelikössä taskulamppuseikkailulla. Minä viihtyisin kauemminkin, mutta lapsia alkaa pelottaa.

24.12.2018

Rakas päiväkirja. Nyt on vihdoin se lasten kauan odottama joulu. Syömme riisipuuroa lounaaksi, suklaakakkua sekä joulupipareita välipalaksi ja meille tärkeimpiä jouluruokia päivälliseksi. Jouluruokailun jälkeen meille ilmestyy pikkuruinen joulupukki, joka jakaa muutaman paketin minukuusen alta. Illalla jätämme kuusen alle herkkulautasen oikeaa joulupukkia varten, sillä kuten kuopus sanoo: “Real Santa comes in the night.”

25.12.2018

Rakas päiväkirja. Esikoinen saa lahjaksi oman kännykän. Ei sillä voi vielä soittaa, mutta YouTube, sähköposti, pelit ja kamera toimivat. Kun iltapäivällä menemme lähipuistoon, saa esikoinen ottaa puhelimellaan valokuvia. Hänelle siis kiitokset kuvasta, jossa minä ja kuopus kävelemme lätäkössä. Sisällä kynttilöiden palaessa ja glögiä siemaillessa mieli virittäytyy joulutunnelmaan, mutta ulkona ei tunnu lainkaan talviselta.

26.12.2018

Rakas päiväkirja. Lapsilla ei enää leikit luista. Koko ajan tulee riitaa. Onneksi olemme sopineet toisen suomalaisen perheen kanssa lounastreffit pubiin. Mieliala kohenee heti, kun bussi nytkähtää matkaan. Pubi on kodikkaasti sisustettu: takkoja, nojatuoleja ja joulukuusia. Ruokailun jälkeen jatkamme vielä yhdessä puistoon ja ystäväperheen luo kyläilemään.

27.-28.12.2018

Rakas päiväkirja. Lasten kaveri on tulossa yökylään. Aamuyhdeksästä asti he laskevat, kuinka kauan on vielä siihen, kun ystävä saapuu. Siivoamme kotia, huollamme pyöriä ja keksimme mahdollisimman paljon touhua, että lapset jaksaisivat odottaa yökyläilyä. Voi sitä riemun määrää, kun ystävä saapuu! Illalla uni ei meinaa millään tulla, kun lapset ovat yliväsyneitä ja kierroksilla pyjamabileiden jäljiltä. Onneksi aamulla uni maistuu normaalia pidempään ja leikit jatkuvat siitä, mihin ne jäivät.

Ihana kesäinen Kökar

Lomailu saaristossa ei tunnu pettävän koskaan. Viime vuonna nautimme ystävien kanssa Pyhtään Kaunissaaren maisemista. Tämän viikon loppu puolestaan kului Kökarissa Ahvenanmaan saaristossa. Näillä helteillä Kökarin kallioisissa maisemissa pääsi lähestulkoon eteläeurooppalaiseen tunnelmaan. Majailimme pienissä mökeissä Sandvik Gästhamn & Camping -leirintäalueella, saunoimme ja uimme sydämen kyllyydestä ja teimme pieniä retkiä lähialueille. Lumoavia olivat muun muassa kalliorannat Kökarin kirkon takana. Suosittelen lämpimästi!

 

Näpsykuvia viikon varrelta

Olemme saaneet suurimman osan ryöstön jälkiselvittelyistä tehtyä, ja arki on rullannut varsin normaalisti. Nyt olen saanut ystävän vanhan järkkärin käyttöön, mutta vielä menneen viikon kuvasin lasten pokkarilla. Tässä muutama näpsy viime viikolta.

Maanantaina 18.6. esikoinen on toipilaana kotosalla. Illalla hän jaksaa omaan pihaan hetkeksi leikkimään:

Tiistaina 19.6. kuopus haluaa päiväkodin jälkeen potkupyöräillä lähikahvilaan. Nykyisin hän säännöllisesti piiloutuu kuvaustilanteessa:

Torstai-iltaisin esikoinen käy kaverinsa kanssa karatetunneilla. Pikkusisko yleensä tyytyväisenä saattelee ja hakee karatekat:

Saamme juhannusviikonlopuksi ystävän Suomesta kylään. Perjantaina 22.6. syömme aamiaista yhdessä:

Lauantaina 23.6. käymme kaupungilla, ulkona syömässä ja matkaamme vielä bussilla Cadbury World:iin eli sulkaamaailmaan. Kun ei ole kiirettä ja aurinko paistaa, myöhässä olevan bussin odottelu ei haittaa:

Lauantai-illan ateria – uudet perunat kevätsipulikastikkeella – tuo ripauksen juhannustunnelmaa:

Hyvä paha automatka Skotlantiin

Viikko sitten lauantaina olimme lähdössä Skotlantiin. Hain Birminghamin keskustasta auton vuokralle. Vasemmalla puolella ajaminen sujui hyvin ja vaihteiden vaihtaminen vasurilla onnistui, mutta auton mittasuhteiden hahmottaminen auton oikealta puolelta oli yllättävän vaikeaa. Heti matkalla perhettä ja tavaroita hakemaan onnistuin kolhimaan auton vasenta kylkeä. Onneksi tilanteessa ei ollut mitään vaarallista. Se sai vain minut hetkeksi hermoheikkoon tilaan. Kun puoliso oli apukuskina, ajaminen luonnistui kuitenkin hyvin. Selvisin niin kolmikaistaisten moottoriteiden jonoissa kuin kapeilla Skotlannin teilläkin. Ja meidän pitkiin automatkohin tottumattomat lapsemmekin istuivat autossa yllättävän kärsivällisesti. Ainakin ensimmäinen tunti tauon jälkeen sujui yleensä sopuisasti ja vasta myöhemmin alkoi kinastelu sekä kuopuksen jatkuva kysely: “Ollaanko jo siellä?”

Ensimmäiset kaksi yötä majailimme Loch Lomondin rannalla. Maisemat olivat kauniit, säät suosivat ja telttapaikka oli aivan järven rannassa. Ihan odotuksiani se ei kuitenkaan vastannut. Esikoinen oli lievässä kuumeessa, lähellä oleva tie oli vilkkaampi kuin olin ennalta kuvitellut ja moottoriveneet sekä vesiskootterit surrasivat järvellä.

Kun jatkoimme ystävien luo Ylämaille Kingussie-nimiseen kylään, esikoisen kuume oli onneksi laskenut. Lapset pääsivät purkamaan energiaansa leikkipuistoon, saunoimme, vaihdoimme kuulumisia pitkän tauon jälkeen ja valloitimme talon takana olevan vuoren.

Hieman arvoimme, jaksammeko ajaa melko pohjoisessa länsirannikolla sijaitsevaan Gairlochiin. Ystävät kuitenkin kannustivat, ja uskaltauduimme matkaan. Gairloch todella oli kaiken ajamisen arvoinen! Lampaat määkivät, kiurut liversivät, meri kohisi ja tuoksui huumaavasti. Aurinko porotti melkein liikaakin. Sands Caravan & Camping Park oli suuri, mutta kaikki teltat, matkailuvaunut, mökit sun muut olivat mukavan hajallaan pienten kumpareiden erottamina. Rauhaa ja yksityisyyttä riitti – myös rannalla!

Ainoastaan aamut olivat tahkeita. Lapset heräsivät liian aikaisin ja väsyneinä, kun teltassa alkoi olla kuumaa ja valoisaa. Kun laitoimme retkikeittimellä aamiaista, he olivat tuskissaan polttiaisista. Patistelimme heitä liikkumaan, mutta pienen kumpareen laellakin polttiaiset kuulemma kutittivat. Esikoinen huusi kilpaa kukon kanssa, ettei halua tällaista enää koskaan.

Kun aamiainen oli syöty ja pääsimme ensin leirintäalueen leikkikentälle ja sen jälkeen meren rantaan, aamun tuska oli jo unohtunut. Hiekka, aallot, simpukankuoret, kivet ja muut olivat oivallista terapiaa. Lämmennyt ilma ja pienoinen tuuli olivat hätistelleet polttiaisetkin pois. Sinne olisin halunnut jäädä pidempään!

Asioita, joita kaipaamme Suomesta

Joulun ja uuden vuoden aikaan podin ikävää Suomeen. Ilmastosyistä yritän välttää lentämistä, mutta ikävän myötä päädyin varaamaan minulle ja lapsille lennot Suomeen koulujen lomaviikolle. Viime viikolla h-hetki koitti. Emme ehtineet kokea kaikkia asoita, joita kaipaamme, emmekä tavata kaikkia ihmisiä, joita ikävöimme. Paljon ihania juttuja ja kohtaamisia viikkoon kuitenkin mahtui. Muun muassa seuraavat.

Lumi. Lapset hihkuivat jo lentokoneen ikkunasta: “Lunta, lunta!” Tikkurilan asemalla tarjoutui ensimmäinen mahdollisuus lumessa möyrimiseen, ja seuraavana päivänä lumileikit jatkuivat Seinäjoella serkkujen kanssa.

Marjakeitot. Laiska kiisselin ystävä kiittää, kun valmista marjakeittoa voi ostaa kaupasta eikä aina tarvitse keittää sitä itse. Sopii hyvin myös evääksi!

Luistelu. Pääsee Englannissakin joissain paikoissa luistelemaan, mutta ei ilmaiseksi (en ainakaan minä tiedä) eikä meidän kodin lähellä.

Sauna. Tietenkin.

Uimahallit. Etenkin pukuhuoneet ja pesutilat. Suomessa vaatteet voi riisua suoraan kaappiin ja sen jälkeen viillettää alasti pesutilojen puolelle. Hyvästi säätö puku- ja suihkukoppien kanssa!

Sukulaiset ja ystävät. Vaikka monta läheistä jäi näkemättä, ehdimme tavata ilahduttavan monta sukulaista ja ystävää. Kuvissa näkyy vain osa kaikista ihanista tyypeistä, joiden kanssa vietimme Suomessa aikaa.

Lomaviikko oli tepsivä hoito Suomi-ikävään. Kotiinkin oli sen jälkeen mukava palata.

Ihana Kew Gardens

Suomalaiset ystävämme ovat kesälomalla Lontoossa. Eks’tempore pyysin Uotille koulusta päivän vapaata ja hyppäsin lasten kanssa junaan. Vietimme ystävien kanssa päivän Lontoon kuninkaallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa (Royal Botanical Gardens, Kew). Rakastan kasvitieteellisiä puutarhoja! Niiden rauhaa, kauneutta ja kasvilajien kirjoa. Kew Gardens oli valtava. Vaikka vietimme puutarhassa useita tunteja, ehdimme nähdä vain pienen siivun kaikesta, mitä puutarha pitää sisällään. Lapsille olisi riittänyt pelkkä valtavien puiden siimeksessä leikkiminen ja evästely, mutta saimme houkuteltua heidät myös kävelyreitille puiden latvojen tasoon, leikkipuistoon sekä mehiläispesää esittävään taideteokseen (The Hive).

Ystäviä toisessa polvessa

Olimme eilen lapsuudenystäväni vauvan nimijuhlissa. Saman ystäväporukan vanhempien lasten kohdalla on jo vuosikaudet ilolla seurattu, kuinka myös lapsemme viihtyvät hyvin keskenään. Eilisissä juhlissa oli ihana huomata, kuinka hienosti vajaa kolmevuotias otti Lyylin (1v 3kk) mukaan leikkeihin. Söpöset!

Kaverukset nimijuhlissa.

Kaverukset nimijuhlissa.

Kaverukset nimijuhlissa.

Kaverukset nimijuhlissa.

Kaverukset nimijuhlissa.