Puoliso ja lapset sekä serkut naapurimökistä ilakoivat järvessä. Sytytän tulet vesipadan ja kiukaan alle. Kuuntelen, kuinka lieskat alkavat kohista. Saunan ovesta aukeaa tuttu näkymä puiden oksiin ja niiden takana siintävään Lappajärveen. Menen itsekin uimaan. Sukeltaminen tuntuu aivan samalta kuin lapsena. Järviveden pehmeys iholla, hieman kalaisa ja mutaisa haju sieraimissa. Kun sauna on lämmin, löylyt ovat minun mielestäni ne maailman parhaat. Tuntuu hyvältä, että lapset saavat kokea samoja juttuja kuin minä lapsena. Kun saunassa kysyn, mikä Vimpelissä on ollut parasta, kuopus vastaa: “Uiminen on niin niin niin niin niin kivaa ja kaverit ja se, että pian saa makkaraa.”
