Tiistai-iltaisin huristelen pyörällä muutaman kilometrin päähän joogatunnille. Kun on varsin tiiviisti päivät lasten kanssa, säännöllinen ilta itselle tuntuu luksukselta. Etenkin paluumatka harjoituksesta energisoituneena alamäkeen on mieleeni. Pyörä rullaa kuin itsestään ja nenään tunkeutuvat luonnon tuksut. Keväällä tuomen kukkien haju oli huumaavaa. Eilen ilmassa oli apilan ja karhunvatukoiden vienompaa tuoksua. Kotipihaan saavuttuani olen toisinaan onnistunut näkemään juuri lentoon lähteneet lepakot. Ja sisällä odottaa rauhallinen koti ja jo unessa tuhisevat lapset.
