Kuopus on ollut nyt tammikuussa minun kanssani kotona, koska meille ei myönnetty enää ilmaista päivähoitoa. Laitoin sen myötä avoimen opinnot syrjään ja muutenkin tavoitteeni mahdollisimman alhaalle. Olen toki järjestellyt muuttoon liittyviä juttuja ja tehnyt joitain työhakemuksia, mutta olen myös viettänyt aikaa lapsen kanssa. Pitkään homma toimikin näin, mutta tällä viikolla muuttovalmistelut ovat pitäneet minut kiireisenä ja pinnakin on ollut kireällä. Kaiken tämän vastapainoksi suunnittelimme perjantaille mukavaa yhteistä tekemistä. Suuntasimme ensin lounaalle kodikkaaseen kahvilaan, jossa on leikkipaikka, ja menimme sen jälkeen vielä kiipeilemään. Saa nähdä, milloin meillä on kuopuksen kanssa seuraavan kerran mahdollisuus viettää vastaavaa laatuaikaa kahdestaan.
Mitä kannattaisi harrastaa?
Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän mietin harrastusvalintoja. Ihan pienten lasten kanssa olen pitänyt tärkeinpänä, että on tarpeeksi aikaa ulkoilulle ja leikille. Siinä sivussa tulee myös “harrastettua” liikuntaa.
Ei toki isompanakaan ole pakko kulkea harrastuksissa. Lapsen Maailman elokuun numerossa kerrottiin, kuinka harrastukset kuormittavat lapsiperheitä. Artikkelissa siteerataan lapsuustutkija Kirsi Pauliina Kalliota. Hänen mukaansa lapsi ei välttämättä tarvitse aikuisten järjestämää ohjattua harrastustoimintaa lainkaan vaan voi harrastaa sitä sun tätä kotona ja sen lähipiirissä.
Itse yritän tasapainoilla jossain välimaastossa. Lasten kasvaessakin haluan varmistaa, että jää tarpeeksi aikaa leikille, kavereiden tapaamiselle, perheen yhdessäololle ja levolle. Koen kuitenkin, että harrastuksen kautta lapset voivat päästä toteuttamaan jotain sellaista puolta itsestään, jota he eivät kotona pääse ainakaan suuressa määrin käyttämään ja kehittämään. Harrastuksissa pääsee myös kokeilemaan uusia juttuja, mutta jos ne jutut eivät tunnukaan kivoilta, voi harrastuksen lopettaa.
Pienempänä esikoinen innostui viulunsoitosta, mutta vuoden jälkeen into hiipui ja soittaminen on ainakin toistaiseksi tauolla. Suomessa hän kävi myös tanssitunneilla. Olen yrittänyt innostaa häntä uudestaan tunneille, koska tanssiminen on esikoisella selvästi verissä. Hän itse on kuitenkin sitä mieltä, että ainakin toistaiseksi karate kerran viikossa riittää.
Kuopus ei toistaiseksi ole käynyt ohjatuissa harrastuksissa (ellei vauvauintia lasketa), mutta ensi viikolla vien hänet kokeilemaan alle kouluikäisten jumppa-/tanssituntia. Jos kuopus innostuu siitä, on hänelläkin sitten yksi oma harrastus… tai onhan harrastuksia tavallaan kaksi. Olemme vieneet molempia vauvasta asti uimaan. Täällä Englannissa emme ole osallistuneet uimakouluihin, vaan olemme käyneet uimassa keskenään jaksamisen mukaan – välillä viikoittain, toisinaan vain kerran tai pari kuussa.
ps. Innostuin pitkästä aikaa skannaamaan filmille kuvaamiani otoksia ja hyödynsin niitä tässä postauksessa. Osa kuvista on Folkhälsanin perheuinnista Itäkeskuksen uimahallista keväältä 2015, osa puolestaan Halesowenin uimahallin pukuhuneesta ja vessasta tältä vuodelta.
Omaa aikaa
Tiistai-iltaisin huristelen pyörällä muutaman kilometrin päähän joogatunnille. Kun on varsin tiiviisti päivät lasten kanssa, säännöllinen ilta itselle tuntuu luksukselta. Etenkin paluumatka harjoituksesta energisoituneena alamäkeen on mieleeni. Pyörä rullaa kuin itsestään ja nenään tunkeutuvat luonnon tuksut. Keväällä tuomen kukkien haju oli huumaavaa. Eilen ilmassa oli apilan ja karhunvatukoiden vienompaa tuoksua. Kotipihaan saavuttuani olen toisinaan onnistunut näkemään juuri lentoon lähteneet lepakot. Ja sisällä odottaa rauhallinen koti ja jo unessa tuhisevat lapset.





















