Eilen satoi lähes koko päivän vettä. Ulkoilimme vähän, mutta emme selvästikään lasten kannalta riittävästi. Sen verran levottomia molemmat illalla olivat. Tänä aamuna aurinkoi paistoi kauniisti, ja sain lapset innostumaan retkelle lähdöstä. Jätimme puolison kotiin flunssaa parantelemaan ja suuntasimme pyörillä hieman lähintä puistoa kauemmas. Söimme nälissämme eväät heti puiston laidassa, leikimme hetken leikkipuistossa (jossa muuten krookukset jo kukkivat!) ja lähdimme sitten kohti kotieläinpihaa. Oikeastaan oli onni, että kotieläinpiha oli suljettu. Kävelimme hevoslaidunten ohi metsään, josta aiemmin olin kuopuksen kanssa löytänyt hienon lahopuustoisen kolkan. Luonto tarjoaa kyllä parhaat leikkipaikat! Tälläkin kerralla molemmat lapset löysivät omat leikkikodit puiden ja pensaiden siimeksestä ja kyläilivät toistensa luona. Itse ehdin vähän valokuvata murattien peittämää metsämaisemaa, joka yhä tuntuu itsestäni hieman eksoottiselta.
