Jos haluat nähdä Roihuvuoren japanilaistyylisen puutarhan ja kirsikkapuiston kirsikkapuut kukassa, kannattaa kiiruhtaa. Rusokirsikat ovat nyt vaaleanpunaisenaan, mutta terälehtiä tippuu jo. Luultavasti kukkia on ainakin jonkin verran jäljellä myös ensi sunnuntain hanami-juhlan aikaan.
Nuput kirsikkapuissa
Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa ja kirsikkapuistossa on lukuisia koristekirsikkapuita. Tänä keväänä minä kuvaan niiden kukinnan Roihuvuori-Seuralle (kukintakuvat löytyvät täältä). Eilen kirsikkapuiston puissa oli jo paljon nuppuja. Kukinta on siis jo lähellä! Toivottavasti puissa on kukkia yhä hanami-juhlan aikaan. Hanamia, kukkien katselemisen juhlaa, vietetään 18.5. klo 12-17.30 kirsikkapuistossa. Nähdään siellä!
Lähimetsäretkellä
Viime viikonloppuna lunastin joulupukille tekemäni lupauksen ja vein kummipoikani retkelle hänen lähimetsäänsä. Ihana keväinen lauantaiaamupäivä kului Vantaan Myyrmäen vesitornin kupeessa majaa rakennellen ja puissa kiipeillen. Ei ollenkaan hullumpaa metsää! Voisin hyvin mennä sinne uudestaan. Aleksanterin kanssakin jo sovimme, että seuraavalla kerralla myös Uoti pääsee mukaan.
Retken lopuksi Aleksanteri innostui valokuvaamaan. Yhteiskuva on hänen käsialaansa, ja lisäksi minusta jäi talteen monta otosta. Osasta tein loppuun pienen animaation.
Kevään merkkejä
Kurkistelija
Työhuoneen ikkunan taa tupsahtaa säännöllisesti talitiainen. Tällä kertaa se ei säikähtänyt kameraa.
Työhuonenäkymät
Jos joskus työmotivaation puute vaivaa, niin vika ei ole ainakaan työhuoneesta avautuvissa maisemissa. Näkymä japanislaistyyliseen puutarhaan ja sen yli Roihuvuoren kylänraitille ja aina Laajasaloon asti rauhoittaa säällä kuin säällä.
Kasvimaata tarkastamassa
Olemme saaneet vihdoin ja viimein pyörät ajokuntoon. Tänään aamupäivällä laitoinkin Uotin kyytiin, ja hurautimme Vanhankaupunginlahden rantaa pitkin Viikin kasvimaata katsomaan. Märkää siellä on vielä, mutta hommiin pääsisi jo. Tällä kertaa vain maistelmimme maasta pukkaavaa ruohosipulia ja kävimme purolla katsomassa sammakoita ja niiden kutua.
Lapsuuden metsä mystiseksi muuttui
Yksi elämäni metsistä on kapea metsäkaistale lapsuudenkotini takapihalla. Kirjoitin siitä enemmän metsäblogiin. Kuvasin metsää viime marraskuussa yhdellä elämäni kameroista: filminäpsykamera Konica C35 EF3 :lla. Tämän kameran kanssa yllättyy aina! Etsimestä ei näy sama näkymä, mikä objektiivin kautta tallentuu, ja optiikka on sopivasti kehno. Kun yhdistin kameran ominaisuudet vanhentuneeseen mustavalkofilmiin, metsäkin muuttui mystisemmäksi.
Kevättalvea parhaimmillaan
Rauhallinen aamupäivä ja ulkona auringonpaiste. Pakko oli keittää kaakaot termariin, napata vähän evästä mukaan, laittaa pieni reppuun ja lähteä Kivinokkaan. Rantametsien kautta kuljimme uimarannalle ja toisia polkuja takaisin.
Kahvit ja unet lempikallioilla
Pitkästä aikaa keitin kahvit termariin, ja hainpa vielä pullankin lähileipomosta. Työnsin vaunuissa nukkuvan pienen polkua pitkin lempikallioilleni. Ihan huipulle en vaunujen kanssa päässyt, mutta hyvälle näköalapaikalle kuitenkin. Sinitiaiset huutelivat tii-si-si-si-si-si-si-si-si. Ystävänpäiväkahvit olisivat olleet täydelliset, ellei lumenkaatopaikalta olisi kuulunut jatkuvaa kaivurin ja kuorma-autojen möykkää.
