21/52: Nimipäiväsankari
Pilkahdus kesästä
Tämän viikon loppu on ollut täällä kesäisen lämmin. Olemme yrittäneet ottaa säästä ilon irti. Kuvissa kuopuksen tyylinäyte.
Kevättä ilmassa
Tänä vuonna kevät täällä Birminghamissa on ollut täkäläisittäin melko viileä. Luonto on kuitenkin selvästi valmis kukoistukseen. Heti, kun viimeisin lumi suli, narsissit ja luumupuut avasivat nuppujaan, linnut alkoivat liverrellä ja ensimmäisiin pensaisiin ilmestyi hiirenkorvia. Eilen kuopuksella oli vapaapäivä päiväkoista. Ilma oli aurinkoinen ja paikoin jopa lämmin. Kaupassa käynnin jälkeen teimme puutarhakahvilan omaan pihaan, ja kuopuksen toiveesta pysytytin teltan lepäily- ja leikkipaikaksi. Näköjään onkin hyvä ottaa tilaisuuden tullen ilo irti keväisestä säästä, sillä tänään taas tuuli vihmoo ja lunta tupruttaa.
Kato lunta!
Mielenkiinnolla olen odottanut, sataako tänne Birminghamiin ollenkaan lunta tänä talvena. Alkuviikolla sain puhelimeeni säävaroituksia lähestyvistä lumisateista. Ennusteet pitivät kuin pitivätkin paikkansa, ja viime yönä maa peittyi pieneen lumikerrokseen. Lapset hihkuivat heti herättyään ikkunassa: “Äiti – kato lunta! Isi – lunta!” Olimme jo lähdössä kävelemään kohti koulua, kun sain viestin, että koulu on kiinni “huonon” sään vuoksi. Huvittavaa suomalaisesta näkökulmasta, mutta olemmepa jo aamupäivän aikana saaneet otettua ilon irti lumesta. Ensin touhusimme omalla takapihalla ja myöhemmin menimme lähipuistoon lumipalloja pyörittämään.
Ikioma piha
Yksi uuden kodin parhaista puolista on ikioma puutarha. Se on suojaisa takapiha, jonne on näkymä suoraan keittiön ikkunasta. Lapset voivat mennä sinne leikkimään keskenään, kun laitan ruokaa tai tiskaan. Ja vähän kipeänäkin, kun emme voi lähteä tartuttamaan muita lapsia puistoon, leikit onnistuvat omassa pihassa.
Satsaisin puutarhanhoitoon enemmän, ellei kyseessä olisi väliaikainen asuminen vuokralla. En ole alkanut raivata puolta pihaa kasvimaaksi, vaan olen tyytynyt kylvämään yrttejä, salaattia ja muuta vastaavaa kukkalaatikoihin sekä istuttanut vajan taakse raparperia. Leikkaan myös kiltisti nurmikkoa. Omaa ruohonleikkuria meidän ei onneksi ole tarvinnut ostaa, sillä naapurin setä lainaa meille ystävällisesti omaansa.
Pihan takanurkkaan voi kiinnittää riippumaton. Siinä lapset saavat hyvät vauhdit, tai minä voin katsella tammen lehtiä ja niiden takana siintävää taivasta.
Viime aikoina täällä on ollut hellettä. Emme ole ainakaan toistaiseksi hankkineet minkäänlaista uima-allasta, mutta varsin hyvät vesileikit ovat syntyneet myös erinäisten ämpäreiden ja vatien avulla. Puutarhassa oli valmiiksi hieman ruostunut, mutta yhä käyttökelpoinen grilli. Muutaman kerran olemme tehneet sillä jonkun viikonlopun ateriosta. Viime sunnuntaina keksin lämmittää sillä lounaaksi edellisen päivän jämiä.
Harjoittelemme yhä elämää oman pihan kanssa eli saa nähdä, mihin puutarhaelämä vielä kehkeytyy. Ja vaikka nautin puutarhasta valtavasti, kaipaan myös vanhan kerrostalon yhteistä pihaa, jossa tutustui muihin ja seuraa löytyi niin lapsille kuin aikuisillekin. Lähinaapureita lukuun ottamatta täällä on yllättävän vaikea tutustua naapuruston ihmisiin, mutta siitä ehkä enemmän joku toinen kerta.
Jäähyväisiä
Huomenna lähdemme kohti Birminghamia. Viimeiset päivät tutuissa ympyröissä ovat olleet täynnä jäähyväisiä. Pala on ollut monta kertaa kurkussa, mutta hirmuisten järjestelykiireiden takia olen pitänyt itseni jotenkin kasassa. Täällä on ollut hyvä elää, ja monia tulee hurja ikävä. Ihmisten lisäksi jään kaipaamaan myös useita paikkoja. Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on yksi niistä. Tuo satumainen puisto on odottanut meitä heti ikkunan takana.
