Tapaninpäivänä otettujen kuvien innoittajana toimi tämä samassa paikassa joulukuussa 2013 napattu otos:
… and a happy New Year! Let’s hope it’s a good one…
18/52: Hauskaa wappua!
Vappuaattona munkkiöverit ja tänään vappupiknik Roihuvuoren vesitornin kallioilla. Pitäkäähän hauskaa, vaikka isoissa porukoissa emme voikaan vappua tänä vuonna juhlistaa!
11/52: Skuuttipuistossa valoa tankkaamassa
Ulkona saa onneksi vapaasti liikkua koronaviruksen aiheuttamasta hämmingistä huolimatta. Aamupäivällä tankkasimme valoa ja raitista ilmaa läheisessä skuuttipuistossa. Kuopus oli jo pidempään toivonut pääsevänsä sinne testaamaan Englannista aikanaan ostettuja rullaluistimia.
Onni on lumilinna pihassa ja mummi kylässä
Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on takanapäin. Viikon kohokohtia olivat mummin kyläily, naapureiden rakentama lumilinna, ystävien tapaaminen sekä luistelu. Nyt on vesisade jo ehtinyt sulattaa lumilinnaa, mummi on palannut monta päivää sitten kotiinsa eikä luistelukenttäkään taida olla kunnossa. Me vietämme kuitenkin sellaista kuherrusaikaa Suomen talven kanssa, etteivät nuoskalumi ja kaduille syntyvät lätäkötkään haittaa.
Viimeistä kertaa
Ei siitä ole kovin kauaa, kun jätimme jäähyväiset Helsingin Roihuvuorelle. Silloin hoidimme muuton Englantiin epäinhimillisellä aikataululla. Siinä kiireessä en ehtinyt kunnolla surrakaan kaiken tutun jättämistä taakse. Nyt, kun olemme palaamassa takaisin Suomeen ja Roihuvuoreen, aikataulu on rauhallinen. Olemme jo ehtineet varata muuttofirman, ostaa matkaliput, vuokrata asunnon sekä hankkia päiväkoti- ja koulupaikat lapsille. Kunhan vain pakkaamme, niin kaikki on valmista.
Silti stressaan hieman tälläkin kerralla. Iltaisin sydämeni tykyttää ja aivot hyrräävät enkä meinaa päästä uneen. Viime yönä näin painajaista, jossa pakkaus oli vielä kesken, kun muuttomies tuli hakemaan tavaroita. Sen verran hyvässä järjestyksessä asiat kuitenkin ovat, että olen jo ehtinyt haikailla ihmisiä ja asioita, joita täältä tulee ikävä. Tietty melankolia hiipii sisimpään etenkin, kun tapaamme tärkeiksi tulleita ihmisiä viimeistä kertaa. Ei toki välttämättä viimeistä kertaa ikinä, mutta viimeistä kertaa pitkään aikaan.
Odotan paluuta Suomeen, mutta palanen sydämestä jää tänne Englantiin. Muun muassa tämän Suomi-koulun kautta tutuksi tulleen perheen luo.
Jäähyväisiä
Huomenna lähdemme kohti Birminghamia. Viimeiset päivät tutuissa ympyröissä ovat olleet täynnä jäähyväisiä. Pala on ollut monta kertaa kurkussa, mutta hirmuisten järjestelykiireiden takia olen pitänyt itseni jotenkin kasassa. Täällä on ollut hyvä elää, ja monia tulee hurja ikävä. Ihmisten lisäksi jään kaipaamaan myös useita paikkoja. Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on yksi niistä. Tuo satumainen puisto on odottanut meitä heti ikkunan takana.
Punaiset lehdet
Asumme aivan japanilaistyylisen puutarhan kupeessa. Viime viikkoina kirsikkapuut ovat hehkuneet punaisen eri sävyissä niin upeina, että on ollut pakko pysähtyä useamman kerran kuvaamaan. Lapsille eniten iloa tuottavat maahan pudonneet lehdet. Puutarhatyöntekijät saattavat saapua minä päivänä hyvänsä lehtipuhaltimineen, mutta me nautimme niin kauan kuin väriloistoa riittää.
Lähikahvila on luksusta!
Olemme onnekkaita: kotoamme on vain parin sadan metrin matka kahvilaan. Ja vieläpä sellaiseen, josta saa hyvää kahvia, raakakakkuja ja muita herkkuja. Aikamoista luksusta kaltaiselleni kotiäidille! Käyn siellä kolmistaan lasten kanssa, mutta aika usein viikonloppuna käymme kahvittelemassa koko perheen voimin. Tällä kertaa nautiskelimme sunnuntaiaamupäivän kahvit ihanassa Roihuvuoren Riossa.
Kuvan minusta ja Lyylistä otti Jouni.
Jättikuplia
Huomenna perjantaina 19.8. täällä meidän kylällä Roihuvuoressa on kyläjuhlat. Tervetuloa, jos satut liikkumaan Helsingissä ja vieläpä näillä nurkilla! Lupauduin tekemään juhlille jättisaippuakuplia. Testasimme tänään muutaman muun kyläläisen kanssa kuplien toimivuutta. Liuoksen tein 4H:n ohjeen mukaan. Toimii! Ja ennen kaikkea: touhu on superhauskaa.
Arki alkakoon
Kaikkien kesäreissujen jälkeen arki tuntuu yllättävänkin tervetulleelta. Uotilla alkoi pitkän tauon jälkeen päiväkoti. Lyylin kanssa saattelimme hänet uuteen ryhmään ja suuntasimme sen jälkeen lähikauppaan. Perusmeininkiä.
