Joka maanantai meidän lähileikkipuistossa järjestetään vapaaehtoisvoimin lapsiperheiden soppakuppila. Silloin puistosta löytyy leikkiseuraa ja lounasaikaan kylätalolla on tarjolla soppaa omakustannehintaan. Jokainen tekee vuorollaan ison ruokasatsin, josta rittää kaikille. Soppakuppila on ainakin meidän perheelle maanantaiden pelastus: viikko alkaa kivalla ohjelmalla eikä ruokaakaan tarvitse heti miettiä. Tänään oli niin aurinkoista ja lämmintä, että korkkasimme tämän kevään osalta ulkoruokailukauden. Kevät!
Lähiretkeilyä
Pääsiäispyhien päätteeksi teimme perheen kesken pikkuruisen retken. Esikoinen on juuri oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Hänen toiveestaan retkikohde valittiin sopivan pyörämatkan päästä. Suuntasimmekin termospulloinemme ja eväsleipinemme kivenheiton päässä sijaitsevaan Marjaniemeen. Meri oli yhä jäässä, mutta muuten tuntui aivan keväältä.
Vetinen laskiainen
Luistelun huumaa
Heti, kun kotikulmille jäädytettiin luistelukentät, lähdimme nelivuotiaan kanssa jäille. Kelkan kanssa hän luisteli alusta asti rohkeasti, mutta kerta kerralta homma sujuu paremmin myös ilman tukea. Lisäksi luistelu on sosiaalinen tapahtuma! Uoti on ehtinyt treenata jo kerhokaverin, serkun, naapurin sekä monen muun tutun kanssa. Välillä mukaan ovat pääseet myös isi ja Lyyli.
Luistelun jälkeen voileipä maistuu.
Eväsretkellä
Päiväkotiin
Eilen, joululoman jälkeen Uotilla alkoi viides kuukausi päiväkodissa. Enää päiväkodin portilla ei ole havaittavissa vastaavaa jännitystä kuin elokuun lopussa, mutta yhä katselen joskus ikkunasta, kun isi ja Uoti lähtevät aamulla kohti päiväkotia. Hyvin on sujunut, ja nykyään Uoti osaa itsekin kertoa: “Päiväkodissa mukavaa.”