Posted on

Hyviä hetkiä

Tuntuu, että olen viime aikoina valittanut liikaa – milloin vanhenemisesta, milloin liian tylsästä arjesta. Oikeasti minulla ja koko pesueella on pääasiassa kivaa. Siksi päätin poimia reilun viikon ajalta muutamia hyviä hetkiä.

Iltapalaksi jätskiä kynttilän valossa kuopuksen syntymäpäivän iltana. Tämänhän voisi toteuttaa myös jonain ihan tavallisena päivänä, jos kaipaa hemmottelua:

Rauhallista muovailua sunnuntaiaamupäivänä:

Viikonloppuna ulkoilua lähipuistossa kirpeässä, mutta ihanan aurinkoisessa säässä:

Koko muu perhe saateltu töihin, kouluun ja päiväkotiin. Oma kahvi- ja lukuhetki ennen päivän töihin ryhtymistä:

Vaikka aamun lähtö olisi vaikea tai takana olisi huonosti nukuttu yö, niin oma mielialani paranee joka kerta, kun pääsemme esikoisen koulumatkalla autoteiden varsilta niityn ja pusikoiden läpi kulkevalle polulle:

Kylpy keskellä päivää:

Tämän myötä hyvää marraskuun ja viikon loppua! Otan jatkossakin lääkkeeksi pimeyteen näitä samoja juttuja: ulkoilua valoisaan aikaan, kun siihen vain on mahdollisuus, kynttilän valoa iltaisin sekä pientä hemmottelua. Ehkä passais sullekin?!

 

Posted on

Kesämeininkiä ja kireitä hermoja

Täällä on ollut jo pari viikkoa hellettä. Aamut ovat tavallista helpompia, kun lapset voivat lähteä hameessa ja shortseissa päiväkotiin ja kouluun. Yritämme olla paljon ulkona, vaikka lähes kolmenkymmenen asteen lämpö tuntuu toisinaan tukalalta. Reppu on raskas vesipulloista. Lisäksi kannan lähes aina eväitä mukana, sillä kuopus kysyy kuitenkin heti puistossa, onko minulla jotain syötävää.

Nautimme tästä lämmöstä. Samalla ilmassa on uupumusta. Kesälomat alkavat täällä vasta heinäkuun lopussa. Kevät- ja kesälukukausi alkavat jo painaa. Etenkin koululainen on tavallista uupuneempi. Herääminen on kouluaamuina vaikeaa, ja hän kiukustuu ja loukkaantuu helposti. Muutenkin esikoinen käy läpi jotain eskari-ikäisen uhmakautta.

Itsekin olen jo loman tarpeessa. Vaikka arkeni on varsin leppeää, hermoja on alkanut kiristää. Haluan taukoa tähän, kun olen niin paljon yksin lasten kanssa. Ja taukoa yhä jatkuvaan urakriiseilyyn. Kamppailen koko ajan sen kanssa, että en hermostuisi lapsille niin helposti. Komennan pääni sisällä itseäni: “Hengitä sisään ja ulos, sano asia uudestaan rauhallisesti, älä huuda.” Yritän myös nauttia hyvistä hetkistä tässä ja nyt ja olla murehtimatta liikaa tulevaisuutta, sillä ei ole hullumpaa vaikkapa syödä vesimelonia suuren tammen varjossa.

Silti. Tulis jo loma!

Posted on

Puistoilua ukin ja Nannan kanssa

Isäni ja hänen vaimonsa olivat meillä juuri kylässä kolme päivää. Kun ennen vierailua kysyin lapsilta, mitä he haluavat ukin ja Nannan kanssa tehdä, vaustaus oli selvä: käydä leikkipuistoissa. Mieltäni lämmittää, kuinka lapset nauttivat aivan tavallisista jutuista. Heti ensimmäisenä päivänä kävimme lähipuistossa, ja eilen kuopus pääsi erityistoivomuksensa mukaisesti leikkipuistoon ukin kanssa kahdestaan. Hän pakkasi onnellisena eväät reppuun ja vilkutti hyvästiksi. Tunnin kuluttua puistosta palasi kotiin tyytyväinen lapsi ja ukki.

Posted on

Kavereita monesta kulttuurista

Yksi Birminghamin parhaista puolista on ehdottomasti monikulttuurisuus. Tänne on jo kauan muuttanut ihmisiä eri puolilta maailmaa. Helsingissäkin esikoisen päiväkotiryhmässä oli maahanmuuttajia, ja kuopuksen kanssa törmäsimme satunnaisesti ulkomaalaistaustaisiin leikkipuistoissa. Täällä mittakaava on kuitenkin toinen. Todella monissa perheissä joko toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotoisin jostain muualta kuin Englannista. Saatan toki maahanmuuttajana tutustua helpommin toisiin maahanmuuttajiin kuin kantaväestöön, mutta oli miten oli: tänne sekaan on helppo solahtaa.

Näissä kuvissa on kavereitamme, joita tapaamme viikoittain. Uotin koulukaveri on japanilais-englantilaisesta perheestä, ja lähileikkipuistossa olemme tutustuneet unkarilais-algerialaiseen perheeseen.

Posted on

Huvipuistossa

Muistan omasta lapsuudestani sen kuplivan tunteen, kun Suomen Tivoli saapui toukokuussa Seinäjoen raviradalle. Aikuisena aloin pitää huvipuistoja melko turhina energiasyöppöinä, mutta omien lasten myötä olen taipunut siihen, että voihan tivolissa käydä huvittelemassa vaikkapa kerran kesässä. Viime viikolla paikallinen pikkuhuvipuisto saapui ihan meidän lähipuistoomme. Siitä asti, kun laitteita alettiin kasata, lapset odottivat, koska huvipuistoon oikein pääsee. Eilen kävimme ihmettelemässä huvipuiston meininkiä. Pari ajelua, pomppulinna ja hattara riittivät hyvin tämän ikäisille, eikä pieni kämäsyys häirinnyt heitä.

Posted on

Löytöretki lähipuistoon

Aina, kun olen muuttanut uuteen asuinpaikkaan, yksi kiinnostavimmista jutuista on ollut lähiympäristöön tutustuminen. Nytkin ulkoilu tuntuu löytöretkeilyltä. Asumme suuren puiston vieressä. Aluksi jämähdimme aina sen reunalla olevaan leikkipuistoon. Yhtenä iltana lähdin lasten kanssa keskemmälle puistoon. Löysimme sieltä toisen leikkipuiston, skeittipuiston ja hauskoja porraskiviä. Tänään lapset halusivat viedä isin puistoon. Oli hauskaa ja kaunista, eikä kohmeinen sadesää juuri haitannut. Koiranulkoiluttajia lukuun ottamatta paikalliset tuntuvat karttavan puistoja tähän aikaan vuodesta. Leikkiseuraa emme siis tälläkään kertaa löytäneet.

ps. Kuvan minusta ja Lyylistä otti Jouni.